uusimmat tekstit

perjantai 4. tammikuuta 2013

arki

jonkinlaista tasoittumista on havaittavissa. uusi elämä alkaa muuttua mahanpohjaa kouristavasta futuurista mukavan seesteiseksi presentiksi. ei sillä, että uutuudenviehätys olisi tyystin kadonnut. aika kylmää sydäntä vaatii lakata huokailemasta, kun aamulla silmät avatessa näköala on tämä.


mutta reissueksotiikan tilalle on tullut arki. jonkunlainen rutiini. päiväohjelma. normisetti. aamuherätys aina samaan aikaan ja tarkasti ohjelmoitu vessakoreografia. vakkarireitti masentavan lähiostarin parkkipaikan läpi. hämmentävän tarkka tietämys siitä, mistä marketista saa halvimmat bagelit.

sitä tänne toki tultiin hakemaankin. että ei tartte tukka putkella laukata kaupasta ja museosta toiseen ennen paluulentoa ja täräytystä takaisin suomalaiseen arkeen. että kerrankin loma on arkea eikä toisinpäin.

ja silloinhan sitä voi tarvittaessa päättää, että tänään mä lusmuan kotona ja nyherrän sukkaa, koska ehtii sitä humputella myöhemminkin. esimerkiksi kiipeämällä grouse mountainin huipulle ihailemaan allaolevaa maisemaa.


toki arjen alku on enemmän tai vähemmän kuherruskuukauden loppu. silloin alkaa ärsyttää, että supermarketin kassa rahastaa yhden asiakkaan siinä ajassa missä sokoksen s-marketin kassa kymmenen. että naapuri linkoaa pyykkiä puoliltaöin. että hylamaidon itsestäänselvyyteen tottunut suomalainen saa vähintään kerran viikossa starbucksin kaakaosta ripulin, ja että joka ikinen kerta metroon astuessa joutuu kuuntelemaan liian kovaäänisistä kovaäänisistä samat passiivis-aggressiiviset uhkausnootit.

welcome aboard canada line. new enforcement rules are now in effect. thank you for having your valid proof of payment ready for inspection.

voehan vittu miten jotkut asiat voikin välillä vituttaa.

mutta samalla ilahduttaa, miten iloisesti automaattimetro kuuluttaa päätepysäkin tylsiin normipysäkeihin verrattuna, ikään kuin yhtä aikaa helpottuneena ja ylpeydestä pakahtuen, että taas kerran selvittiin ihan koko matka perille asti, kaikki ehjinä ja iloisina ja samanarvoisina, vaikka välillä mentiin kyl tunnelissa aika kovaa hui.

että naapuri kulkee käytävällä tervehtimättä ohi, koska turistille pitää olla kiva, mutta minut voi ignoorata aitona paikallisväestön edustajana.

että palkkasekissä lukee minun nimi, yleensä väärin kirjoitettuna, mutta kumminkin.

sellaisista asioista kumpuaa ajoittain ihan häkellyttävä fiilis, että mullahan on paikkani tässä kaupungissa. ettei täällä olla vaan kääntymässä vaan tehdään jotain pysyvää ja merkityksellistä (kuten maksetaan eläkemaksuja). että minä olen tyyppi joka tuntee paikat ja osaa liikkua ja oppii oikopolut ja tavat ja soljuu kansan keskuudessa ikään kuin olisi ollut siellä aina. sopeutuu ja mukautuu, mutta ei hyväksy mitä tahansa vaan urputtaa tunteella jos tilanne vaatii. koska vieraan pitää olla nätisti, mutta emäntä saa tehä niiko tykkää.

minun työ, minun kaupunki, minun arki. ja on siinä laktoosiripulissakin jotain runollista, kun pöntössä lukee fabrique au canada.

0 comments:

Lähetä kommentti