aasialaiset ystävät

asuttuani viisi päivää samassa huoneessa kolmen krapulaisen aussin kanssa vesivahingosta ja elämänilon vievistä ilmastointiongelmista kärsivässä hostellissa voin vain todeta, että onni on oma vessa.

sellainen vessa, jossa käydäkseen ei tarvitse astua eteiseen, käytävälle tai julkisiin tiloihin. sellainen, jossa on iso peili ja kiiltävät kivitasot.

sellainen, johon voi hipsiä munasillaan aamutuimaan ilman, että viereisessä huoneessa asuva nelikymppinen fysiikanopettaja saa koskaan tietää.

saatan hyvinkin tottua tähän.

muutin siis eilen uuteen asuntoon richmondiin, joka on vancouverin iloinen aasialainen etelänaapuri. ja kyseessähän ei ole mikään törkeä rasistinen herja, vaan faktuaalinen ja jäätävän terävä huomio ympäröivästä demografiasta. richmondissa on prosenteissa mitattuna koko pohjois-amerikan suurin aasialaisperäinen väestö.

ja sen ihan todella, todella huomaa. eikä vähiten siinä, että koon 34 skandinaavinainen on katukuvassa aivan järkyttävä kaappi.

kaksikielisten katukylttien, merkkien ja kuulutusten lisäksi myös muun muassa lähiruokakauppa on jaettu kahtia punaiseen aasialaisosaan ja siniseen ei-aasialaisosaan. aasialaisosastolla myydään valkoisia limapalleroita, harmaita limapalleroita ja riisiä viiden kilon säkeissä. ei-aasialaisosastolla myydään pringlesejä ja paahtoleipää. molemmat keittiöt näyttää ja kuulostaa yhtä ankeilta. onneksi mä en kokkaa, ja onneksi mä osaan näinkin hienosti kunnioittaa vieraita kulttuureja.

jonkunlainen aloittelijavirhe kuitenkin oli mennä kyseiseen lähiruokakauppaan lauantai-iltana. se on täkäläisten keskuudessa ihan erityisen erityinen kauppailta, jolloin tullaan koko perheen ja monen sukupolven voimin syömään ilmaisia limapalleromaistiaisia ja kuuntelemaan taiwanilaista julkkiskokkia, joka kertoo minkälaiset limapallerot tällä hetkellä on eniten muodissa.

mä olisin halunnut vaan ostaa leipää ja leivän päälle voita, mutta eksyin päätä lyhyemmässä väentungoksessa nuudelikäytävälle. piti ostaa lähi-shoppingcenteristä liilat vakosamettipöksyt, että toivuin.

kyllä. hienosti osaan kunnioittaa vieraita kulttuureja. pahoittelen syvimmin.

huomenna on sitten eka duunipäivä. tässä illan ratoksi opettelen ulkoa firman värikarttaa, jonka tietysti kehuin työhakemuksessa tuntevani ku vettä vaan. en mä sitä mäkkiäkään osaa käyttää, vaikka niin väitin. mutta ehkä ne on kohteliaita, eikä sano mitään.