maailmanhistorian hulluin kaupunki

pitkallisen tyon ja tuskan jalkeen paasin perille quebeciin. matka itessaan oli oikein mukava ja maisemat hienoja, mutta asemalle paastyani tuli ihan tays stoppi: en tajunnu kartoista mitaan ja kaikki aseman turisti-infot oli suljettu jostain kasittamattomasta syysta. ja sitten kun kysyin joltain naiselta suuntaa, niin se ei osannu muuta kuin ranskaa, ja paadyin kavelemaan pitkat matkat aivan vaariin suuntiin. mutta suurin yllatys oli viela tulossa: kuinka ollakaan, quebec sijaitsee kukkulan laella ja hostelli keskella sita kukkulaa, joten raahasin sitten itku silmassa reppua ja laukkua ja matkalaukkua ylos naita tuhottoman jyrkkia makia. melkein sain itkuraivarin jollain sivukujalla kun en tienny yhtaan mihin menna. kun sitten vihdoin paasin perille, mun huone onkin kolmannessa kerroksessa eika talossa oo hissia ollenkaan! siina sitten riuhdoin neljan tonnin matkatavaroita ylos portaita...

no, kaipa tama tasta. samassa huoneessa asuu kolme taiwanilaista tyttoa jotka opiskelee lansirannikolla. kaikki on kylla aina oikein ystavallisia joten ei siina mitaan. mutta kylla tuli camilaa ikava kun taalla yksin sompailin! paljon kivempaa on jonkun kanssa eksya kuin yksin.

sain bussiliput tadoussaciin ja luvan jattaa isoimmat matkatavarat tanne hostelliin siks vuorokaudeks kun oon quebecista poissa, joten ei tarvi onneks raahata niita mukana. jep jep, katotaan miten tassa viela kay... kylla helpotus on suuri kun paasen takas englanninkielisen enemmiston pariin, ranska on tosi outo kieli!

jatketaan seikkailua taalla tahan tapaan...