montrealista paivaa!

taalla sita ollaan ranskankielisessa suurkaupungissa. oon todellakin aivan erinomaisen tehokkaassa flunssassa ja olo on ihan kohtuullisen vaikea, mutta en kylla perkele anna sen estaa itteani kun kerran tanne asti oon tullu!

maanantaina siis laksin junalla torontosta ja matka kesti 5,5 tuntia. ei todellakaan uskois miten hirveet etaisyydet taalla on! juna oli viela jonkin verran myohassa (kuljettaja kaanty just ennen montrealia vaaralle raiteelle ja paadyttiin jonnekin ihan kuuseen) ja matkalaukun saaminen kesti viela ikuisuuden. mutta kavin tankkaamassa itteni makkarissa ja pinkasin sitten hirmumyrskytuulessa hostelliin, joka onkin tosi mukava! samassa huoneessa asuu australialainen tytto joka ettii taalla toita, ja brasilialainen camila jonka kanssa tultiin heti hyvin juttuun ja ollaan nyt taalla yhdessa kierretty. tultiin itse asiassa toisistamme tietamatta samalla junalla ja viela samassa vaunussa! camila oli myos matkalla tutustunu brassi-henriqueen, joka alotti taalla tanaan ranskan opiskelun. kaytiin illalla viela kolmistaan kaupungilla kahvilla - uskokaa tai alkaa, ma oon tutustunu ihmisiin! ihan kasittamatonta. tata ennen olin 10 - kylla, 10 - paivaa puhumatta kunnolla kenenkaan kanssa ja kylla se jo alko tuntua pahalta. normaalit ihmiset tietysti olis flipannu parissa paivassa, mutta mulla on virallisestikin sosiaalivamma joten kestan yksinaisyytta kylla paremmin kuin keskimaarin!

tanaan kiivettiin camilan kanssa montrealin keskella olevalle vuorelle mont royalille (siita kaupungin nimi) ja se ei kylla ollu mikaan pieni homma! portaita oli suunnilleen 4000 ja rinteet tosi jyrkkia. mutta hikistely palkittiin: nakoala kaupungille oli ihan uskomaton! sielta laskeuduttiin takas kaupungille ja kaytiin syomassa, ja viela jaksettiin lahtea metrolla itakaupungille olympic parkiin eli montrealin olympialaisten (v. -72 tai -76, en muista) sijaintipaikalle. siella on valtava kasvipuutarha ja hyonteistarha ja olympiastadion ja pikkunen elaintarha, jossa kaytiin kattomassa saukkoja ja pingviineja ja majavia, joista tosin suurin osa suostu nayttamaan meille ainoastaan takapuolensa... mulla on myos ihan hirvea maara turistikuvia musta ponottamassa kaiken maailman monumenttien edessa, koska camilan mukaan matkoilla on ehdottoman tarkeaa ottaa nimenomaan ponotyskuvia! no, niita on mukava katella sitten jalkeenpain.

en kylla yhtaan osannu arvata etta hostellissa asuminen olis nain mukavaa. huone on tosi siisti (seinat vihreat!) ja kaikkialla lahinna yksin reissaavia ihmisia joten on tosi helppo kayda juttusille. tahan verrattuna yliopistolla asuminen oli oikeestaan aika stressaavaa, olla yksin huoneessa kaiket illat, varsinkin kun olin siella niin pitkaan.

luojan kiitos suomi ei voittanu latkassa kultaa! pelkasin ihan kuollakseni etta se tapahtuu just sina vuonna kun ma en oo paikalla juhlimassa. en itse asiassa kaikkia peleja edes nahny, koska samaan aikaan oli nhl:n pelit menossa ja tietysti kanadalaiset seuraa mieluumin niita. mutta onnistuin nakemaan viimesen eran pronssiottelusta ja oli kylla ihan hienoa nahda ruotsi naamallaan! luulin tosin etta maamme-laulun kuuleminen virittais mussa jotain himmeita koti-ikavan ja kansallisylpeyden tunteita, mutta en ma taalla niin kauaa oo viela ollu etta mitaan sellasta sentaan kavis...

huomenna jatkan jo matkaa ja lahen junalla puolenpaivan jalkeen quebec cityyn. siina on taas reilun kolmen tunnin matka, kohtuupitka aika istua paikallaan! no, onhan mulla mun pitsivirkkuu mukana... junassa virkkuukoukut on sentaan sallittuja. saa nahda miten siella parjaan - taalla nimittain ihmiset viela vaihtaa englantiin jos ma en osaa ranskaa, mutta huhujen mukaan quebecissa on toisin. no, jos suomalaiset latkaturistit on selvinny siella, niin miksen mina... ja osaan ma jo sanoa taysin vakuuttavasti etta merci ja silvuplee, niilla parjaa jo vahan matkaa!

quebecista meen siis perjantaina koilliseen tadoussaciin (jonka nimea ma en oo vielakaan oppinu lausumaan) ja oon siella yota. sielta palaan takas quebeciin ja oon siella yota, koska bussi on vasta illalla perilla eika illalla lahde enaa junia ottawaan, minne meen sielta seuraavaksi. ottawassa pitais pirkon olla vastassa ja katotaan sitten mita sen jalkeen tehdaan.

viela pitais jostain loytaa pyykkitupa taalla. taa hostelli on aikamoinen sokkelo, mutta kaikki on kylla tosi ystavallisia joten ei mitaan hataa. kunpa vaan ei olis niin kurja olo tan flunssan takia! sydan hakkaa hirveeta vauhtia enka osannu juurikaan nukkua yolla - muutenkin on vaikeeta kun on vieras paikka ja ventovieraita samassa huoneessa, mutta kun ei oikein henkeakaan saa... no, onneks mulla on flunssat yleensa aika nopsia joten toivon mukaan taa ei ihan hirveen pitkaan kesta.

toivottavasti kaikki on siella hyvin ja maija ei oo viela raskaana. oikein paljon onnea siskolle valmistumisen johdosta! ja suurtakin suuremmat kiitokset kaikille matkakassaa avustaneille ja muuten tassa suuressa spirituaalisen kasvun matkassa mua tukeneille.

seuraavat terveiset tulee sitten varmaankin quebecista joten palataan myohemmin asiaan taas!