kalliovuoret, osa 2

taalla ollaan kalliovuorten keskella toisen kerran reissun aikana. naama on karahtany oikein kunnolla ja jalkaa sarkee niin paljon etta illalla melkein itkea tihrustaa, mutta paallimmaisena mielessa on kuitenkin jatkuvasti se, miten hienoa on saada olla taalla. ei tunnu ollenkaan etta olisin kaukana kotoa, kun joka suunnassa on niin mukavia ihmisia.

en enaa erota viikonpaivia toisistaan joten en osaa antaa paivatarkkaa raporttia kuluneesta viikosta, mutta eri puolilla kanadan lansiosia on liikuttu. whistlerista palattiin yoksi vancouveriin, missa tormasin uudestaan kivaan saksalaiseen antjeen - kiva kerrankin tavata uudestaan reissulla tapaamiaan ihmisia, kun muuten tietaa, ettei suurinta osaa niista nae enaa koskaan. vancouverista ajettiin sitten shushwap lakelle, joka on vancouverin ja vuorten puolivalissa. seuraavana paivana sielta poristeltiin banffiin, sielta jasperiin ja tanaan takaisin banffiin. nelja paivaa on nyt istuttu putkeen autossa ja se kylla alkaa tuntua! istumalihakset kasvaa ihan silmissa. ollaan myos oltu enimmakseen alueilla joissa ei ole tietokoneita eika puhelinkenttaa, joten siksi tama pitka vali tassa.

lisaa villielainhavaintoja: nyt on bongattu kojootti! enaa puuttuu harmaakarhu ja moose, ja sitten olis kaikki nahty. mutta ei auta liian ahneeksi ruveta. eilen jouduttiin seisomaan vuoristotien poskessa vaikka kuinka kauan, kun paksusarvilammas oli paattany kayda potkolleen keskelle tieta. ja peuroja ja vapiteja (elk) on ihan kaikkialla. viime yo nukuttiin eramokissa jossain ihan korvessa, ulkohuusseineen ja puuttuvine vesihanoineen, joten nyt on saatu myos autenttinen kanadalainen erakokemus. yolla kuulu vahan valia kiljumista ulkoa, kun 14 tyttoa vuoron peraan yritti suoriutua pilkkopimeassa ja karhuja vilisevalla alueella vessaan. mutta ilmeisesti kaikki selvis sielta hengissa kuitenkin.

niin, ja eilen bussin ajaessa sataakahtakymppia pamahti lintu tuulilasiin. en suosittele sita nakya tai aanta kenellekaan.

talla viikolla on nahty ainakin kymmenen vesiputousta ja sellasia postikorttimaisemia ettei oo tosikaan. tassa ei pysy enaa ollenkaan mukana milla ilmastovyohykkeella kulloinkin on, kun valilla on kymmenen astetta pakkasta, kuten viime yona, ja nyt taalla banffissa on ihan kesa. paivalla pysahdyttiin peyto lakella, jossa oli melkein vyotaroon asti lunta. (ja hullu opas fred paatti antaa lumipesuja kaikille jotka osu edes jotenkuten lahietaisyydelle.) taa jalka harmittaa sikali kylla, etta tahtoo jaada jannia juttuja tekematta, kun peruskavelykin on vaikeeta. mutta kipu onneksi helpottaa laakkeilla sen verran, etta esimerkiks huomenna oon kylla menossa ratsastamaan vaikka mika olis. kun taalla asti ollaan niin pitaa vaan karvistella.

oon taalla banffissa sitten maanantai-iltaan asti, jolloin lahden bussilla calgaryyn loppuajaksi. torstaina illalla on jo lahto kotia kohti, kaak! ma voisin olla taalla kauemminkin. esimerkiksi kymmenen vuotta.

ja ei ole kanadalaista aviomiesta loytyny ainakaan viela, valitettavasti. kun reissaa ja kulkee viikkoja samoissa vaatteissa eika paase suihkuun, ei oo ihan kaikkein viehattavimmillaan. oh well. kylla niita ihmisia maailmassa riittaa.