kettu on elossa!

toisin kuin kaikesta matkaa edeltavasta manauksesta voisi paatella. taalla ollaan scarboroughssa sukulaisten hoivassa viela huomiseen asti, kunnes juna vancouveriin lahtee iltakymmenelta.

menomatka meni varsin hyvin, all things considered, onneksi burana auttaa jalkakipuihin ja muut laakkeet muihin tiloihin. lontoossa seuraani lyottaytyi vanhempi italialaiskanadalainen pariskunta, jotka ei ymmartany sanaakaan mun puheesta enka ma ymmartany sanaakaan niiden puheesta. mutta ilmeisesti ma olin jotenkin kiva kun ne siina pysytteli. koneessa mut oli laitettu toisen vanhemman kanadalaispariskunnan valiin, mutta ne luonnollisesti paasti mut kaytavapaikalle etta sain jalkaa varten paremman asennon. olivat kayneet suomessakin joskus ja oikein mukavia olivat.

kone oli torontossa itse asiassa reilusti etuajassa mutta laukkuja sai ootella pitkan aikaa. kentalla vastassa ei ollukaan liisa vaan tomin veli, mika suunnitelmanmuutos ei jostain syysta ollu koskaan ehtiny mulle asti, joten siina seisottiin pitkan aikaa toisistamme tietamatta. mutta niin ne asiat jarjestyy kuitenkin lopulta ja paasin scarboroughun nukkumaan.

tanaan ollaan kierrelty pirkon kanssa kaupoilla (kuukauden paasta paasette ihailemaan mm. mun kasittamattoman siisteja paavo pesusieni -muffinssivuokia) ja nyt yritan toipua elamani tulisimmasta kanawrapista, se oli seriously niin tulinen etta meinas tulla itku.. mutta kaikki on muuten jotenkin niin tuttua ja turvallista etta ei tunnu etta olisin mitenkaan poissa kotoa.

huomenna suuntaan keskustaan hankkimaan karttoja ennenkuin mennaan illasta porukalla syomaan ja aika tulee pakkautua junaan. viimeistaan keskiviikkona kuulette musta seuraavan kerran, silloin oonkin jo tuhottoman kaukana - ja epailematta tuhottoman kremppainen, neljan paivan junareissu saattaa koitua kohtalokseni..