raihnainen mutta elossa

viimeinen paiva vancouverissa valkeni tajun kankaalle lyovan selkajalkakivun myota. taistelin itseni aquariumiin kattomaan lisaa saukkoja ja muita meren otuksia, mutta 1200 mg:n sarkylaakkeista huolimatta en voinu lopulta kavella enaa ollenkaan, kun tama vanhojen ja ylipainoisten (joihin ma eittamatta kuulun) ammattitauti on paattany sotkea mun suunnitelmat oikein olan takaa. joten konttasin sitten lahimpaan sairaalaan, jossa laakarin tapaaminen kuitenkin olis koyhdyttany mua 750 dollarilla. joten menin sitten hostellin vieressa olevalle, vaivaiset 100 dollaria maksavalle klinikalle, jossa sain odottaa kauheissa tuskissa 2,5 tuntia, mutta laakari oli kiva ja kirjotti mulle sellaset tropit (sarky- ja tulehduslaakkeita) etta niilla kaataa vaikka norsun. ihmetteli myos kovasti miksei suomessa laakari tehny mitaan vaikka kavin siella ennen matkaa, kun taalla kuulemma automaattisesti laitetaan ihmiset saman tien kuvauksiin ja leikkaukseen. joten odotan kovasti mita suomalainen penisotsalaakari sanoo jos kotiin tultuani ilmotan etta kuulkaas nyt, mina haluan CT-kuvan tassa ja nyt, kun tohtori wright vancouverista kaski.

mutta toivon mukaan nama laakkeet nyt auttaa ettei viimeset pari viikkoa mee ihan pilalle.
ja tulipa testattua kanadalainen terveydenhoitojarjestelma, kun aiskakin sanoi etta sepa vasta jannaa olisi. huumorintaju on ollu tanaan aika tiukassa mutta nyt helpottaa kun sai apua.

huonekaverini antje puolestaan paljasti eilen itestaan aivan uuden puolen joka meita molempia lampimasti yhdistaa, nimittain pierut! japanilainen tati joka oli eiliseen asti meidan huoneessa (masu nimeltaan, incidentally) oli melkoisen kova piereskelemaan ja siitakos riemu repesi kun huomattiin etta seka suomalaisen etta saksalaisen parikymppisen naisen mielesta pieru on maailman hauskin asia. pierussa on jotain universaalia.

huomenna aamulla lahen whistleriin kattomaan vuoria ja lumilautapoikia, ja maanantai-iltana tuun taas yhdeksi yoksi vancouveriin ennenkuin lahen kalliovuorille loppuajaksi. taa on aivan valloittavan hieno kaupunki eika oikein malttaisi lahtea pois, mutta onpa sitten jotain mihin tulla takas kun seuraavan kerran loydan taskustani riittavasti rahaa lentolippuihin.

nyt taidan menna syomaan ja sitten syon paan tayteen laakkeita ja kayn onnellisena nukkumaan. kuulin huhua etta suomi jai euroviisuissa viimeiseksi, mika EI VOINU olla yllatys kenellekaan. tyhmat suomalaiset luulee etta ne voi muka joskus saavuttaa jotain. siihen ajatukseen on kiva nukahtaa.