whistler, lumisade ja karhuvauva

nyt on sitten koettu ensi vuoden talviolympialaisten toinen tapahtumapaikka eli whistler. polahdettiin sinne eilen iltapaivalla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja lampoasteita oli ainakin 20, mika jotenkin tuntui vahan kummalliselta siella 700 metrin korkeudessa ja vuorten keskella. asumus oli mahtavan sympaattinen hirsimokki keskella ei-mitaan ja illalla syotiin siella autenttisia tacoja meksikolaisen ricardon johdolla. myohemmin viela saatiin se vaistamaton kitaramokkinuotioromantiikkakonsertti, mika oli kylla tavallaan oikein mukavaa, kun hartaudella veisattiin hey judea.

tanaan sitten olikin sadepaiva. paatettiin kuitenkin menna gondolalla whistler mountainin huipulle, mika oli aivan hullu elamys, kun 20 minuuttia noustiin parin kilometrin korkeuteen. matkalla suoraan alapuolella kirmaili mustakarhuvauva ja hetken paasta mamma perassa. kuvatodisteitakin on! joskin niista karhun erottaminen vaatii hyvaa hahmotuskykya. vuoren huipulla oli Aivan Kasittamattoman kylma, mika tuli osalle meista lievana yllatyksena, erityisesti niille jotka oli sonnustautunu tahan elamykseen shortsein ja sandaalein. me karaistuneet suomalaiset oltiin tietysti paremmin varustautuneita, mutta kylma oli silti. ja huipulla meita odotti myos lumimyrakka, mika oli ihan kummallista, kun kaupungilla oli ihan kohtuullisen lammin.

nyt on myoskin kohdattu ensimmainen suomalainen talla matkalla! samalla kalliovuorireissulla on espoolainen hanna, jonka kanssa on paasty taas treenaamaan suomen kielta. yllattavan akkia se unohtuu eika kieli sitten enaa taivukaan tahan ugrilaiseen kieleen kun sita yhtakkia tarvittaisiin. mutta nyt alkaa jo vahan paremmin luonnistua. samalla reissulla on onneksi enemman ihmisia kuin vancouverinsaaren kierroksella, ja eri puolilta maailmaa, mika on oikein mukavaa. eilen illalla muun muassa todistettiin todella hammentavia japanilaisia juomapeleja, joihin jotenkin liittyy bambun kasvaminen ja kiljuminen kovaan aaneen. alkaa kysyko enempaa. en tajunnu siita mitaan.

yolla tosin herasin kahden aikaan kauheaan unihoureiseen tunteeseen, etta se talo kuhisee otokoita. se tuskin oli mitenkaan totta, mutta kun edellinen yopymiseni hirsimokissa paattyi sokeritoukkien takia ruokapoydalle, oli tollasessa vanhassa mokissa vahan vainoharhainen olo. mutta hyvin lopulta tuli sekin yo vietettya.

ja oli hyva etta kavin siella laakarissa toissapaivana, koska ne sarkylaakkeet on paljon tehokkaampia kuin burana. joskin ne myos aiheuttaa moninkertaisen laakepohnan buranaan verrattuna, mutta se kai on se hinta joka kivuttomuudesta pitaa maksaa. edelleen harmittaa etta tan vaivan piti tulla juuri nyt, mutta minkas teet. kipu karaisee.

tanaan ollaan siis yo vancouverissa ja huomenna aamulla lahdetaan kohti vuoria shushwap lakelle. en tieda mita siella on eika ilmeisesti tieda kukaan muukaan. saa nahda mihin tassa viela paadytaan. oletettavasti kuitenkin sailytaan yhtena kappaleena. jannityksella seuraamme tilanteen kehittymista.