winnipegissa haisee kakka

ihan oikeesti.

juna on nyt puksuttanut torontosta winnipegiin asti ja so far so good. kaikki on menny aivan nappiin ja oon tavannu mukavia ihmisia, joskin junassa keski-ika taitaa olla jossain 70 paikkeilla, ainakin tassa meidan luksusluokassa. vastapaisessa kopissa on kaksi tyttoa jotka on matkalla halifaxista edmontoniin ja ne on pitany mulle seuraa. mukana on tosin roikkunu myos joku todella hamy montrealilainen jean jolla on tukka pystyssa ja joka haisee kummalta. se myos asuu teltassa, mika voi selittaa hajusta ainakin osan. mutta ruoka on aivan tautisen hyvaa, ei todellakaan mitaan lentokonetasoa vaan ihka aitoa ravintolaruokaa. tyontekijat on myos ollu tosi ystavallisia, paitsi etta ekalle lounaalle unohdin laittaa kengat jalkaan ja heti tuli noottia. ai ai. ei oo vanhemmat kasvattanu mua hyvin.

mutta nyt ollaan siis parin tunnin tauolla winnipegissa ja taa on aika polja kaupunki. taalla haisee ja ihmiset nayttaa kaikki jotenkin surkeilta vaikka on aurinkoinen aamu. ei olis kylla tarvinnu taalla yhtaan enempaa aikaa viettaa joten hyva kun meen suoraan vancouveriin. paasin kirjastoon tietokoneelle kun tassa lahella ei muuten oo mitaan nettikahviloita.

tahan asti ollaan ajettu kanadan kilven paalla, tarkoittaen etta maisemat on ollu lahinna havupuita, mutta tanaan aamulla polahdettiin aivan yhtakkia preerialle ja just ennen winnipegia oli pelkkaa peltoa. tama sitten jatkuu kunnes tullaan vuorille huomenna paivalla. kahteen paivaan ei oo ollu kenttaa puhelimessa joten oon aivan tietamaton ulkomaailmasta..

ei oo todellakaan tarvinnu miettia miten aikansa viettais junassa, kun koko ajan syodaan ja kaikki tulee juttelemaan. tosin kukaan ei voi kasittaa miksi joku on kiinnostunu kanadasta. no ma oonkin tallanen kummallisuus.

nyt alkaa puolituntinen loppua joten taalta tahan taas. seuraavalla kerralla ollaan jo vancouverissa!