taivas

otetaan mimmi, joka tykkää langasta.

pannaan se jumbojettiin ja lähetetään siihen kanadan kaupunkiin, jossa on eniten palmuja kesällä ja vähiten loskaa talvella.

annetaan sille duuni, johon saa tulla aamulla sitten kun ehtii. järjestetään niin, että siellä duunissa haisee aamusta iltaan märkä villa, joka on sen mimmin mielestä ihaninta mitä on. ja koska se on myös kauhea elitisti ja halvoille materiaaleille nyrpistelijä, varmistetaan että se villa on merinoa ja kashmiria ja BFL:ää ja laitetaan päälle vielä vähän silkkiä kans.

keksitään ihan päättömän sykähdyttäviä, hehkuvia ja elämänilon palauttavia väriyhdistelmiä ja siirretään ne kuppien ja kippojen ja truuttien ja trööttien avulla siihen ihanaan haisevaan villaan. keitetään kattilassa ja paistetaan uunissa ja pannaan ne sitten näkösälle kuivumaan, että se mimmi voi pysähtyä tuijottamaan niitä monttu auki aina ohi mennessään, mihin sillä on virallinen lupa, koska niiden sykähdyttävien, hehkuvien ja elämänilon palauttavien väriyhdistelmien osaaminen ulkoa on just siinä duunissa ihan hullun tärkeää.

käsketään sen jutella mukavia muiden villahajufanaatikkojen kanssa samalla kun se kieputtaa valmiita lankoja vyyhdille ja askartelee kuivuneet villamöntit näteille leteille. sitten se voi ripustaa niihin pinkkejä nimikelappuja ja kirjoittaa kivoja saatekirjeitä.

ja koska sillä mimmillä on monien muiden hämmentävien fetissien lisäksi ihan erikoisen hämmentävä toimistotarvikefetissi, annetaan sen välillä istua kaikessa rauhassa ja liimailla merkkitarroja ja erivärisiä alennuspylpyrätarroja ja teipata pussukoita teippikoneella ja vedellä korostuskynällä listasta nimiä yli ali ja ympäri.

otetaan varmuuden vuoksi kuviosta pois kaikki asiakaspalvelu, koska asiakkailla on yleensä väärät mielipiteet ja rumat naamat.

maksetaan sille kaikesta yllämainitusta minimitason reilusti ylittävää palkkaa, ja annetaan sille sitten vielä viidenkymmenen pinnan henkkarialennus.

niin kyllä se on sille mimmille taivas.