uusimmat tekstit

lauantai 31. toukokuuta 2008

ja takaisin suomessa...

näin se aika meni äkkiä ja taas ollaan koti-suomessa. en päässy nyt viimesenä viikkona ollenkaan tietokoneelle, mikä oli tietysti suuri harmi, mutta ajeltiin sellasta vauhtia ympäri ontariota ettei siinä jääny aikaa paljon nörtteillä.

kaikki meni loppuun asti oikein hyvin, paitsi että viimenen lento frankfurtista helsinkiin oli erinäisten sattumusten seurauksena myöhässä, siitä vielä lisää myöhemmin. tällä viikolla vietin muutaman päivän ottawassa, missä yövyin hostellissa entisessä vankilassa entisessä sellissä - sitä ei voi moni sanoa kokeneensa! kalterit oli jäljellä ja kaikki. sieltä jatkettiin äiskän serkun kanssa pembrokeen, parry soundiin ja takas torontoon, mistä sitten pyrähdin kotiin. tällä hetkellä oon ollu hereillä jo melkein 30 tuntia, se ei oo mitenkään kovin mukava tunne, mutta nukkumaankaan ei vielä voi mennä joten sinnitellä pitää. aivot ei siis toimi kovin hyvin joten laitan tarkemmat kuulumiset tässä piakkoin jahka toivun maailmanympärilennostani!

(joita en näköjään koskaan laittanutkaan, huomauttaa toimittaja vuotta myöhemmin.)

lauantai 24. toukokuuta 2008

tadoussac

nyt ollaan takas quebecissa oikein... mielenkiintosen tadoussacin-reissun jalkeen. oikein hyvia muistoja jai mutta myos joitakin hyvin, hyvin outoja!

bussi ajeli nelja tuntia pitkin aivan ihmeellisia vuoristoteita ja ihan hirveeta vauhtia, valilla tuli ihka aito kuolemanpelko paalle mutta jotenkin siita selvittiin ehjana. en ollenkaan tienny etta se tie on sellanen maisemareitti! ajettiin vuorten lapi ja yli ja ohi, aika mahtavia nakymia oli. just ennen tadoussacia piti ajaa bussi lauttaan ja menna saguenay-vuonon yli (pohjoisen pallonpuoliskon etelaisin vuono muuten!), mika oli tietysti aika jannaa. menosuuntaan tosin sato vetta koko matkan ja koko illan.

hostelli se sitten olikin janna elamys! sen omistaa sellanen ihan ihmeellinen harmaa ukkeli jolla oli lapsia ja serkkuja kaikkialla juoksemassa, eika se puhunu yhteensa kuin suunnilleen kolme sanaa englantia. ihan siistia siella kylla oli, mutta naihin tahanastisiin asumuksiin verrattuna se oli kuin olis astunu jonkun vasemmistolaisen maatilaisannan olkkariin. mutta oikein lepposa tunnelma kylla. isanta laitto illallistakin jota istuttiin syomassa pitkan aikaa, ja myohemmin siella soitti joku paikallinen banjoyhtye. en oo ikina ennen kuullu ranskankielista kantria mutta nyt voin sanoa senkin tehneeni! nukkumaan siella ei kylla pystyny, mutta eipa tanne kai nukkumaan tultukaan... siina syodessa tapasin paljon ihmisia joiden kanssa oli kiva jutella (uskokaa tai alkaa).

tanaan aamulla oli sitten valasreissun vuoro! pikkusella kumiveneella lahettiin st. lawrence -joelle ettimaan valaita ja kylla niita loytykin! maitovalaita oli paljon liikkeella ja joitain isompia mustia joiden suomenkielista nimea en tieda. vahan kylma siella ehti tulla vaikka saatiin firman puolesta tosi lampimat vaatteet, tuuli oli kova. onneks kuitenkin tanaan on ollu tosi aurinkoinen paiva, joten hyva tuuri kavi kun muuten taa viikko on ollu tosi sateinen. samassa veneessa oli myos eilisillalta tuttuja naamoja, mm. pari sveitsilaista ja ranskalaista poikaa seka ranskalainen vahan vanhempi pariskunta. ne kylla piti pienesta suomalaistytosta huolta! kun paastiin takas hostellille, ne laitto ruokaa ja tarjos mullekin, mika oli aarettoman mukavaa tietenkin. maha taynna paasin sitten lahtemaan takas quebeciin ja taalla nyt sitten istun hostellissa ja yritan pysya viela hetken hereilla, vasyttaa ihan kauheesti... sain tosi paljon aurinkoa siella veneessa (en siis sateilya, huom.) ja nyt naama punottaa ihan miehekkaasti. terveisia siis villelle ja sen golf-rapunaamalle, kylla taallakin osataan!

vastoinkaymisia tuli sen verran etta pirkko ei paasekaan mua vastaan ottawaan huomenna vaan vasta maanantaina. piti siis varata viela sinnekin hostellipaikka, mutta se voi olla ihan jannaakin, koska taa kyseinen hostelli on entinen vankila! kaak, saakohan siella nukuttua ollenkaan... maanantaina illalla mennaan sitten pirkon tyttaren maaritin luokse ja loppuviikoks keksitaan sitten jotain viela. se tosin harmittaa etta nyt pitaa jotenkin onnistua yksin sompailemaan juna-asemalta hostellille, ja kun tasta quebecin asemasta on vahan huonoja muistoja niin...

no, katotaan miten tassa viela kay! vahan alkaa olla koti-ikava jo ja kaipuu omiin rutiineihin, taalla kun kaikki on niin erilaista. mutta saahan tietysti sita omaa tylsaa elamaa elaa kotona tan jalkeen niin paljon kuin jaksaa joten ei auta valittaa nyt. terkkuja sinne kaikille ja palataan taas asiaan...

torstai 22. toukokuuta 2008

suunta ylospain!

vaikeuksista voittoon, kuten sanotaan! nyt kaikki sujuu oikein hyvin. en tienny etta tan hostellin hintaan kuuluu aamiainen, vahanko oli mukava yllatys paasta valmiiseen poytaan asken! eilen illalla pesin pyykkia maailman oudoimmassa laitospesukoneessa ja ilmeisesti saippualla, en tieda yhtaan mita ainetta sinne laitoin, mutta puhdasta tuli kylla. siina odotellessa joku kanadalainen mies tuli juttelemaan mulle, puhuttiin politiikasta ja kielista ja vaikka mista, se oli oikein mukavaa. simahdin jo ennen kymmenta ihan taysin, mutta huonekaverit katteli valokuvia ainakin yhteen asti. onneks niiden kieli on sellasta ettei siita ymmarra mitaan, niin etta niiden kuuntelu ei pitany hereilla.

taalla sataa edelleen, toin kai sen sateen mukanani montrealista. mutta tanaan on kylla tarkotus viettaa koko paiva kaupungilla kierrellen, tuli sitten kissoja tai koiria taivaalta!

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

maailmanhistorian hulluin kaupunki

pitkallisen tyon ja tuskan jalkeen paasin perille quebeciin. matka itessaan oli oikein mukava ja maisemat hienoja, mutta asemalle paastyani tuli ihan tays stoppi: en tajunnu kartoista mitaan ja kaikki aseman turisti-infot oli suljettu jostain kasittamattomasta syysta. ja sitten kun kysyin joltain naiselta suuntaa, niin se ei osannu muuta kuin ranskaa, ja paadyin kavelemaan pitkat matkat aivan vaariin suuntiin. mutta suurin yllatys oli viela tulossa: kuinka ollakaan, quebec sijaitsee kukkulan laella ja hostelli keskella sita kukkulaa, joten raahasin sitten itku silmassa reppua ja laukkua ja matkalaukkua ylos naita tuhottoman jyrkkia makia. melkein sain itkuraivarin jollain sivukujalla kun en tienny yhtaan mihin menna. kun sitten vihdoin paasin perille, mun huone onkin kolmannessa kerroksessa eika talossa oo hissia ollenkaan! siina sitten riuhdoin neljan tonnin matkatavaroita ylos portaita...

no, kaipa tama tasta. samassa huoneessa asuu kolme taiwanilaista tyttoa jotka opiskelee lansirannikolla. kaikki on kylla aina oikein ystavallisia joten ei siina mitaan. mutta kylla tuli camilaa ikava kun taalla yksin sompailin! paljon kivempaa on jonkun kanssa eksya kuin yksin.

sain bussiliput tadoussaciin ja luvan jattaa isoimmat matkatavarat tanne hostelliin siks vuorokaudeks kun oon quebecista poissa, joten ei tarvi onneks raahata niita mukana. jep jep, katotaan miten tassa viela kay... kylla helpotus on suuri kun paasen takas englanninkielisen enemmiston pariin, ranska on tosi outo kieli!

jatketaan seikkailua taalla tahan tapaan...

tiistai 20. toukokuuta 2008

montrealista paivaa!

taalla sita ollaan ranskankielisessa suurkaupungissa. oon todellakin aivan erinomaisen tehokkaassa flunssassa ja olo on ihan kohtuullisen vaikea, mutta en kylla perkele anna sen estaa itteani kun kerran tanne asti oon tullu!

maanantaina siis laksin junalla torontosta ja matka kesti 5,5 tuntia. ei todellakaan uskois miten hirveet etaisyydet taalla on! juna oli viela jonkin verran myohassa (kuljettaja kaanty just ennen montrealia vaaralle raiteelle ja paadyttiin jonnekin ihan kuuseen) ja matkalaukun saaminen kesti viela ikuisuuden. mutta kavin tankkaamassa itteni makkarissa ja pinkasin sitten hirmumyrskytuulessa hostelliin, joka onkin tosi mukava! samassa huoneessa asuu australialainen tytto joka ettii taalla toita, ja brasilialainen camila jonka kanssa tultiin heti hyvin juttuun ja ollaan nyt taalla yhdessa kierretty. tultiin itse asiassa toisistamme tietamatta samalla junalla ja viela samassa vaunussa! camila oli myos matkalla tutustunu brassi-henriqueen, joka alotti taalla tanaan ranskan opiskelun. kaytiin illalla viela kolmistaan kaupungilla kahvilla - uskokaa tai alkaa, ma oon tutustunu ihmisiin! ihan kasittamatonta. tata ennen olin 10 - kylla, 10 - paivaa puhumatta kunnolla kenenkaan kanssa ja kylla se jo alko tuntua pahalta. normaalit ihmiset tietysti olis flipannu parissa paivassa, mutta mulla on virallisestikin sosiaalivamma joten kestan yksinaisyytta kylla paremmin kuin keskimaarin!

tanaan kiivettiin camilan kanssa montrealin keskella olevalle vuorelle mont royalille (siita kaupungin nimi) ja se ei kylla ollu mikaan pieni homma! portaita oli suunnilleen 4000 ja rinteet tosi jyrkkia. mutta hikistely palkittiin: nakoala kaupungille oli ihan uskomaton! sielta laskeuduttiin takas kaupungille ja kaytiin syomassa, ja viela jaksettiin lahtea metrolla itakaupungille olympic parkiin eli montrealin olympialaisten (v. -72 tai -76, en muista) sijaintipaikalle. siella on valtava kasvipuutarha ja hyonteistarha ja olympiastadion ja pikkunen elaintarha, jossa kaytiin kattomassa saukkoja ja pingviineja ja majavia, joista tosin suurin osa suostu nayttamaan meille ainoastaan takapuolensa... mulla on myos ihan hirvea maara turistikuvia musta ponottamassa kaiken maailman monumenttien edessa, koska camilan mukaan matkoilla on ehdottoman tarkeaa ottaa nimenomaan ponotyskuvia! no, niita on mukava katella sitten jalkeenpain.

en kylla yhtaan osannu arvata etta hostellissa asuminen olis nain mukavaa. huone on tosi siisti (seinat vihreat!) ja kaikkialla lahinna yksin reissaavia ihmisia joten on tosi helppo kayda juttusille. tahan verrattuna yliopistolla asuminen oli oikeestaan aika stressaavaa, olla yksin huoneessa kaiket illat, varsinkin kun olin siella niin pitkaan.

luojan kiitos suomi ei voittanu latkassa kultaa! pelkasin ihan kuollakseni etta se tapahtuu just sina vuonna kun ma en oo paikalla juhlimassa. en itse asiassa kaikkia peleja edes nahny, koska samaan aikaan oli nhl:n pelit menossa ja tietysti kanadalaiset seuraa mieluumin niita. mutta onnistuin nakemaan viimesen eran pronssiottelusta ja oli kylla ihan hienoa nahda ruotsi naamallaan! luulin tosin etta maamme-laulun kuuleminen virittais mussa jotain himmeita koti-ikavan ja kansallisylpeyden tunteita, mutta en ma taalla niin kauaa oo viela ollu etta mitaan sellasta sentaan kavis...

huomenna jatkan jo matkaa ja lahen junalla puolenpaivan jalkeen quebec cityyn. siina on taas reilun kolmen tunnin matka, kohtuupitka aika istua paikallaan! no, onhan mulla mun pitsivirkkuu mukana... junassa virkkuukoukut on sentaan sallittuja. saa nahda miten siella parjaan - taalla nimittain ihmiset viela vaihtaa englantiin jos ma en osaa ranskaa, mutta huhujen mukaan quebecissa on toisin. no, jos suomalaiset latkaturistit on selvinny siella, niin miksen mina... ja osaan ma jo sanoa taysin vakuuttavasti etta merci ja silvuplee, niilla parjaa jo vahan matkaa!

quebecista meen siis perjantaina koilliseen tadoussaciin (jonka nimea ma en oo vielakaan oppinu lausumaan) ja oon siella yota. sielta palaan takas quebeciin ja oon siella yota, koska bussi on vasta illalla perilla eika illalla lahde enaa junia ottawaan, minne meen sielta seuraavaksi. ottawassa pitais pirkon olla vastassa ja katotaan sitten mita sen jalkeen tehdaan.

viela pitais jostain loytaa pyykkitupa taalla. taa hostelli on aikamoinen sokkelo, mutta kaikki on kylla tosi ystavallisia joten ei mitaan hataa. kunpa vaan ei olis niin kurja olo tan flunssan takia! sydan hakkaa hirveeta vauhtia enka osannu juurikaan nukkua yolla - muutenkin on vaikeeta kun on vieras paikka ja ventovieraita samassa huoneessa, mutta kun ei oikein henkeakaan saa... no, onneks mulla on flunssat yleensa aika nopsia joten toivon mukaan taa ei ihan hirveen pitkaan kesta.

toivottavasti kaikki on siella hyvin ja maija ei oo viela raskaana. oikein paljon onnea siskolle valmistumisen johdosta! ja suurtakin suuremmat kiitokset kaikille matkakassaa avustaneille ja muuten tassa suuressa spirituaalisen kasvun matkassa mua tukeneille.

seuraavat terveiset tulee sitten varmaankin quebecista joten palataan myohemmin asiaan taas!

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

viimeista paivaa viedaan...

tassa nyt sitten viimenen paiva torontossa! kavin tanaan ontario science centerissa joka on kanadalainen vastine heurekalle. se taitaa kylla olla vahan enemman lapsiorientoitunu paikka kuin heureka, yks osasto oli kielletty yli 8-vuotiailta! hammentavaa.

niagaralla ei oikeestaan ollu mitaan uutta, kun sen on kerran nahny niin ei se siita muuksi muutu. matildan kanssa (ja hippibussissa) oli siella paljon hauskempaa! no, tulipa vietettya paiva siina mukavasti. eilen taas kavin kaupungin laidalla riverdale farm -kotielaintilalla, missa oli lehmia ja heppoja ja luppakorvanen vuohi jolla oli kolme paivaa vanhoja vuohivauvoja! muuten taalla kylla alkaa loppua tekeminen kun yksinaan liikkuu, vaikka sinansa ei kylla kiusaa kayda itekseen paikoissa joissa kaikki muut on porukoissa (leffateatteri, museot, kaupat jne.). taa viikko on menny sen verran jouhevasti etta akkia on tottunu kaupungin menoon.

ruokapuolesta huolestuneille tiedoksi: sampylalinjalla jatketaan, haa! mutta ei oo mitaan jarkea kayda missaan ravintoloissa koska a) yksin se on tyhmaa ja b) se on torkean kallista. paljon enemman jaa rahaa oleellisemmille turhuuksille. mutta talla kertaa oon todellakin pysyny kaukana starbucksista ja testannu paikallisia kahvilahienouksia oikein olan takaa.

tonne asuntolaan polahti samaan kerrokseen eilen hirvea lauma poikia nova scotiasta, jotka pitaa ihan sairasta metelia! miesten kylppari on viela mun huonetta vastapaata ja ne siella ramppaa yks kerrallaan viiden minuutin valein. no, aina ei voi voittaa...

huomenna siis lahden junalla montrealiin ja laitan sielta sitten lisaa kuulumisia jahka viiden tunnin matkasta selvian...

perjantai 16. toukokuuta 2008

kiiretta pitaa

varasin juuri hostellit ens viikon reissuille. meinas tulla hata kateen kun kaikki varaussivut sano etta se hostelli johon olin quebecissa menossa on ihan taynna koko viikon. mutta sain sielta nyt jotain kautta kuitenkin huoneen itelleni, saa nahda myyko ne sitten siella eioota vai kuinka kay.

oon tassa justiinsa lahdossa niagaralle tanaan - paallani torkean siisti university of toronto-paita! siina oli riittava syy tehda taa koko hemmetin maailmanymparimatka - etta saan ihka aitoa yliopistokraasaa. voi olla etta tuliaisissa saattaa olla myos jotain yliopistoon liittyvaa...

maanantaina on taalla pyhapaiva, nimittain victoria day, jolloin juhlitaan... kuningattaren valtaa kanadassa? ei voi tietaa. mutta sunnuntai-iltana on rannassa ilotulitus jota ajattelin menna kattomaan. turisti kuorii parhaat tapahtumat paalta!

nyt taytyy rientaa bussiasemalle etta kerkian peruspohjoisamerikkalaiseen greyhound-bussiin, joka vie mut taas kerran ison vesilatakon aarelle!

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

sadepaivan kuulumiset

no heipa heipa hei vaan taas. sadetta tulee taivaan taydelta joten piti akkia juosta jonnekin suojaan - miksi ei siis tanne nettiluolaan jossa haisee kummalliselta ja isot miehet pelaa nettipeleja.

hetki sitten alko siis sataa, ihmeen hyva ilma on kylla muuten ollu. viikonloppuna sato yolla vahan mutta sehan nyt ei haitannu meita paivaelajia. hirvean kylma tulee heti kun vahankin tuulee ja kun siihen viela lyo sateen paalle niin talla tytolla ainakin oli aivan liian vahan paalla...

eilen kavin toronto islandilla, joka on saariryhma heti toronton etelapuolella ontario-jarvessa - vahan niinkuin suomenlinna siella teilla. eiliseks oli luvattu tosi hienoa saata, ja tiesin jo viikonloppuna etta ensimmaisen natin paivan vietan siella. aamulla kuitenkin menin kaymaan toronton the beaches -kaupunginosassa, joka nimensa mukasesti on pitka ranta-alue kaupungin itapuolella. siella kaytiin myos lauantaina liisan kanssa syomassa. oikein nattia oli siellakin, mutta ilman aurinkolaseja aika tuskasta silmille! sielta tultuani kavin ostamassa ttc:n (toronton hkl) viikkopassin, jolla saa liikkua niin paljon kuin jaksaa - jalat kylla todellakin kiittaa! (matilda, miten me ikina selvittiin 9 paivaa ilman julkisia?!) ja on niin helppoa kun ratikat kulkee kaikkia paavaylia ja pysakki on jokaisessa kadunkulmassa, mukaanlukien yliopistoasuntolan vieressa. hidashan ratikka kylla on; huomasin sen kun kartalla ihan lyhyt matka beachesiin kesti puoli tuntia... mutta mihinka sita taalla kiire onkaan!

seuraavaksi hyppasin etelasatamassa lauttaan joka vei parilla eurolla 10 minuutissa saarille. kun astuin ulos niin eteen avautu paratiisi - no kidding. siella oli aivan taivaallista! toronto island on kaupungin puisto ja sen mukaisesti siella saa liikkua ilmaseksi ja vapaasti kaikkialla. sita on oikeestaan tosi vaikea selittaa ilman valokuvia, koska sellasta kauneutta ja rauhaa en oo kokenu varmaan koskaan. hirvean kauniita puita ja lintuja ja puistonpenkkeja ja siltoja ja vaikka mita. yhdella saarella on myos pikkunen penskojen huvipuisto seka kotielaintila, jossa kohtasin mm. heppoja ja aaseja ja lampaita ja yllaribonuksena myos pesukarhun, joka ensin tappeli puussa kaverinsa kanssa ja sen jalkeen lahti ryovaamaan roskiksia. yhteensa vietin saarilla 3-4 tuntia, ja ehdin siina ajassa tuhota taydellisesti seka jalkani etta paanahkani - aurinko porotti niin kovaa etta tyhma hatuton tytto sai ansionsa mukaan. tultuani takas kaupungille kavin viela leffassa vanhassa tutussa paramountissa, jossa aikanaan tuli matildan kanssa vietettya aivan kohtuuttoman paljon aikaa...

ja siita puheen ollen, matildalle viela spesiaaliterveisia: kirjakaupan starbucksissa haisee edelleen tasmalleen samalta kuin kolme vuotta sitten eli hikisilta kelmusampyloilta. ei varmaankaan oo yllatys etta starbucksit on jaany talla kertaa kaymatta..

tanaan oikeestaan vaan kiertelin kaupungilla ja kavin mm. jattimaisessa ostoskeskuksessa eaton centerissa, mutta ei ollu yhtaan shoppailuolo joten laksin tyhjin kasin pois. iltapaivan alussa suunnittelin asuntolassa muutaman tunnin ens viikon reissuja ja kavin sitten ostamassa junaliput. suunnitelmahan oli alunperin, etta liikun sen mukaan milta tuntuu, mutta via rail eli takalainen vr tarjoaa huomattavasti halvemmat hinnat jos hankkii liput vahintaan 5 paivaa etukateen. suunnitelma on siis seuraavanlainen:

-maanantaina junalla 2 yoksi montrealiin;
-keskiviikkona junalla 2 yoksi quebeciin;
-perjantaina bussilla yoksi tadoussaciin;
-lauantaina bussilla 1 yoksi takaisin quebeciin;
-sunnuntaina junalla montrealin kautta ottawaan, mista pirkko tulee hakemaan mut tyttarensa luokse.

viimenen viikko menee sitten varmaankin pirkon kanssa kierrellessa, viela ei oo ollu tarkempaa puhetta siita.

jepjep, nyt taytyy varmaankin lopetella etta ehdin kattomaan jaakiekkoa. suomi tietysti haviaa mutta voinpahan sanoa etta katoin sen suorana silla aikaa kun te kaikki nukuitte! hyvia vointeja ja palataan asiaan!

maanantai 12. toukokuuta 2008

elossa ollaan!

hei te kaikki ihmiset jotka kauhulla odotitte huonoja uutisia rapakon takaa! ei huolta, vastoin kaikkia odotuksia kaikki on hyvin ja epailematta paranee mita pidemmalle reissu etenee.

oon nyt ensimmaista paivaa toronton keskustassa ja pitkallisen etsinnan jalkeen loysin nettikahvilan joka ei nayttany pornoluolalta... meinas tulla jo vierotusoireita kun en oo neljaan paivaan paassy koneelle. viikonlopun olin signen asunnolla scarboroughssa, joka on toronton kontula. seriously. oon NIIN tyytyvainen etta varasin muun majotuksen. asunto ite on tosi siisti ja mukava, mutta se ymparisto on sellanen etta siella ei todellakaan tehny mieli liikkua. sunnuntaiaamuna kavin tekemassa lyhyen kierroksen ja se riitti!

jollain ihmeen konstilla siis selvisin lahtoaamuna heratyksesta kello 3:30 ja lennotkin meni kohtuuhyvin. kuten aiska jo sai kuulla niin frankfurtin lentokentta oli aivan kasittamaton! heti kun astuin suomen-koneesta ulos niin kaannyin terminaalissa vaaraan suuntaan ja paadyin kavelemaan ainakin 20 minuuttia vaaraan suuntaan (se oli mahdollista koska se kentta on niin torkean iso). eika millaan infotaululla mainittu mun lentoa ollenkaan! no, selvis etta olin ensinnakin vaarassa terminaalissa ja toiseksi vaaralla tasolla... ei muuta kuin juoksujalkaa ees taas ympari ampari ja loysinkin perille lahtoportille. tapasin siina sekoillessa belgialaisen tyton joka oli menossa vancouveriin. oli tosi mukava saada vahan jutella jonkun kanssa (uskokaa tai alkaa) kun oli niin karmaisevan yksinainen olo!

kanadan-kone oli jatti-iso joskaan ei jumbojetti vaan 777 (ilmailunortit tietaa). en saanu ikkunapaikkaa mika tietysti harmitti alkuun kovasti. ennen lahtoa siella sitten lentoemot ja -isat kiersi kyselemassa haluisko joku vaihtaa paikkaa, kun siella oli joku isa ja pikkupoika laitettu eri puolille konetta. ma sitten tietysti kaikin puolin hyvana ihmisena annoin paikkani niille ja sain toisen paikan semmosesta kohdasta jossa ei ollu edessa penkkia, mika 8 tunnin lennolla on aarettoman hyva. meinasin tosin haljeta kun tajusin etta jos edessa ei oo penkkia niin ei myoskaan edessa olevan penkin selkamyksessa olevaa tv-monitoria. murkele! kiukuttelin siella vahan aikaa kun yks lentoemo oli kauhean tyly ja kaytavan toisella puolella oli saksalainen perhe jossa oli 13 (kylla) lasta. kaikkihan tietaa miten paljon ma tykkaan lapsista... mutta lohdutuspalkinnoksi sain lentosedalta jonkun executive-lentomukavuuspaketin, jossa oli sukat ja korvatulpat ja hammasharja ja kaikkea muuta hyodyllista. ja lopulta neljan tunnin paasta tajusin etta mun monitorihan loyty siita tuolin kasinojasta (d'oh). joten loppumatka meni ihan mukavasti - katoin jotain ellen degeneresin standup-showta ja repeilin ihan naama punasena, vieressa istuva intialainen pariskunta naureskeli mulle kun pyrskahtelin ja hytkyin! perilla pirkko oli mua vastassa ja se vei mut scarboroughun ja syomaan kiinalaista.

lauantaina yllattaen pirkon tytar liisa veikin mut elaintarhaan! olin suunnitellu menevani bussilla mutta se hakikin mut aamulla ja kierrettiin siella koko paiva. aivan mahtava paikka! ma nain norsuja ja seeproja ja kirahveja ja rokotiileja ja pygmivirtahevon! vahanko siistia. jalkeenpain liisa vei mut kaymaan kotonaan ajaxissa, joka on vajaan tunnin paassa toronton keskustassa. se oli tosi kaunis pikkukaupunki, kaikki oli hirvean siistia ja vihreeta. liisa vei mut sitten viela miesystavansa kanssa kaupungille syomaan, mika oli tosi mukavaa, koska oli tosi hienoa tavata oikeita kanadalaisia luonnollisessa ymparistossaan :)

tanaan sitten iltapaivalla lahdin scarboroughsta metrolla keskustaan yliopistolle, new collegen wilson hall -asuntolaan. ehdin just sopivasti kattoa yhteishuoneessa suomi-kanada -latkamatsin ennenkuin tuli nalka ja laksin taas liikkeelle. ja tassa sita ollaan! asuntolassa tosin odottaa viela ratkeamaton mysteeri nimelta naisten vessojen sijainti - niiden pitaisi olla huoneessa numero 5089, mutta kappas, sellasta huonetta ei ookkaan olemassa ollenkaan! kunhan tasta kohta hilpasen takas niin taytyy ottaa luovat keinot kayttoon jos ei pissapaikkaa loydy... majotuksen taso siella on muutenkin aika alkeellinen (ne aina kuvaa kaikkein hienoimmat huoneet!) mutta taydellisen kelvollinen viikon ajan.

huomenna ajattelin vaan kierrella kaupungilla ja ettia taas kerran uudet aurinkolasit, jatin omani kai liisan autoon ja se asuu sen verran kaukana etten taida saada niita vahaan aikaan takas.. voi kura!

no, tarinamme jatkuu..

torstai 8. toukokuuta 2008

The Last Supper

söin tänään viimeiseksi kunnon ateriakseni... nakit ja muusin. perussuomalaista perusruokaa. aamulla heräsin kuudelta, että illalla nukuttaisi ja huomenna aamulla ei tekis niin pahaa nousta kello 03:30. kone lähtee 06:45 ja siitä sitten 12 tuntia matkustamista. jos joku keksii paremman tavan viettää perjantaipäivää niin kertokaa toki.

ja jos me hyvät ihmiset ei nyt enää ikinä tavata, niin kyllä te ootte oikein mukavia olleet...

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

36 hours and counting

jännittää, hirvittää, tohkeuttaa ja oksettaa yhtä aikaa. onko reissaaminen kaikille näin hankalaa?