uusimmat tekstit

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

viimeiset ajatukset

tahan tama sitten paattyy! 24 tuntia aikaa koneen lahtoon ja kotio palaamiseen. toisaalta on kiva tulla takaisin, mutta toisaalta viela viihtyisi vaikka kuinka pitkaan. se on se matkustamisen paradoksi.

calgarya en kylla voi oikein suositella kenellekaan, rehellisesti sanoen. kaikkialla on surkeita ihmisia jotka vaijyy puskissa ja kaataa maailmantuskaansa pelokkaan suomalaisen paalle. lisaksi hostellin vieressa on huumeruiskujen kerayspiste, mika ehdottomasti tekee olon entista kotoisammaksi.

tanaan sentaan paasin elaintarhaan, missa nain mm. elamani ensimmaiset koalat. aika vankia otuksia muuten. mutta siinapa taman kaupungin hyvat puolet sitten taisi ollakin. ei sita valittaa tahtoisi, mutta taa on todella masentava paikka. kuin ita-pasila betonibunkkereineen ja kavelysiltoineen. ja se nakotornikin on ihan saalittava cn-torniin verrattuna. vancouver, toronto ja montreal pieksee nama sisamaan kaupungit aivan sata-nolla.

mutta kokonaisuutena taa reissu on ollu torkean hieno, asiat on luistanu etupaassa oikein hyvin ja mahtavia ihmisia on tullu vastaan. mitaan en kadu! (paitsi tuhlatun rahan maaraa, ehka.) lansi-kanada on kasittamattoman kaunista seutua, niin kaunista ettei kaikkia niita maisemia voi tavallisin silmin hallita. ja talla matkalla on myos tullu kaytya niin monella taysin erilaisella ilmasto- ja kasvillisuusvyohykkeella ettei oo tosikaan. ja kaikki etupaassa kahden provinssin alueella! kuvista sitten naatte miten hammentavaa seutua tama on. ja niita on muuten paljon, eli voitte varautua aikamoisiin kuvasulkeisiin..

mutta nailla evailla kettu kuittaa, huomenna en paase enaa koneelle kun hostellista pitaa olla veks jo aamulla yhdeltatoista. nauttikaa viela viimesista paivista ilman allekirjoittanutta, kohta sekin ilo teilta viedaan pois!

pian nahdaan, taalta tahan.

tiistai 26. toukokuuta 2009

final stop: calgary

viimeista viikkoa viedaan ja kotiinpaluun aika lahenee uhkaavasti. eilen illalla paasin perille calgaryyn, heti sen jalkeen kun olin banffissa bussille kavellessani jaany hirvittavan ukkoskuuron alle. onneksi kassit on enemman tai vahemman vedenkestavia - tukka tosin ei ole.

banffissa aktiviteetit jai jalan takia vahan vahemmalle, mutta kaytiin sentaan ratsastamassa lauantaiaamuna. aikamoinen fiilis istua lannensatulassa keskella vuoria ja peuroja ja kristallinkirkkaita jokia.

perilla sain heti kunnon albertalaisen tervehdyksen, kun hostellin pihalla stampedea (maailman suurin rodeotapahtuma, tietaakseni) varten harjoitelleen sakkipilliporukan keskelta polahti yhtakkia esiin naku heppu. silla hetkella silmalasit oli onneksi jossain muualla kuin paassa joten en saanu traumoja. siella se hypeksi edes takas silminnahden onnellisena eika kukaan tehny mitaan. etta kylla taallakin alastomuutta arvostetaan.

tanaan oon etupaassa kayny lapi seudun ostoskeskuksia, koska visalasku ei ole viela alkuunkaan tarpeeksi iso (terveisia tiliotteen haltijoille vaan). niita onkin taalla aika monta, joskin aika kaukana keskustasta, mutta julkisen liikenteen paivalipulla paasee onneksi mihin vaan. nyt tosin jalat tekee kuolemaa silla tasolla etta ei auta tanaan lahtea enaa mihinkaan. eika muuten suositellakaan etta illalla liikkuu hostellin ymparistossa, koska siina pyorii aika omintakeista porukkaa, kun naapurina on kodittomien asuntola. joten voin hyvalla syylla menna aikasin nukkumaan.

huomenna (jos jalat suo) on vuorossa calgary zoo ja muita pakollisia turistikohteita. niissa kelpaa pyoria toiseksi viimeisen paivan kunniaksi. kamalaa. kohta pitaa tulla kotiin. ei millaan pahalla.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

auringonpalvontaa vuoristossa!

taalla banffissa on aivan epatodellisen lammin. on sellanen rusketus tulossa ettei tosikaan.

vahan orpo olo tuli tanaan aamulla kun muut talla kiertueella olleet lahti takas kohti vancouveria. tanne jai mun lisaks enaa australialainen liz ja englantilainen andy, joiden kanssa mennaan tunnin paasta syomaan kaupungille. hassua miten tutuiksi ihmiset tulee kun niiden kanssa viikon pyorii. mutta uusia tulee aina, se on mukava ajatus ja varsin tosi myos.

nukuttuani tyytyvaisena kymmeneen asti yritin tanaan reippailla itseni ton viereisen tunnel mountainin huipulle, kun hanna sita kovasti kehui hyvaksi vaellusretkeksi. ma en kuitenkaan (melko yllattaen) paassy edes polun alkuun kun jo totesin etta ei mulla paikat kesta ylamakea. niin etta se jai siihen sitten. harmitti. mutta lohdutukseksi menin puistoon syomaan jatskia. sekin oli lopulta ihan mukavaa.

huomenna lahden viiden aikaan kohti calgarya. varmaankaan en huomenna kykene juuri mitaan spesiaalijuttuja tekemaan taman jalkani kanssa. mutta katotaan mihin tama tasta etenee. kotona voin sitten viettaa rokulipaivia oikein olan (jalan) kanssa!

(elakoon kela.)

perjantai 22. toukokuuta 2009

kalliovuoret, osa 2

taalla ollaan kalliovuorten keskella toisen kerran reissun aikana. naama on karahtany oikein kunnolla ja jalkaa sarkee niin paljon etta illalla melkein itkea tihrustaa, mutta paallimmaisena mielessa on kuitenkin jatkuvasti se, miten hienoa on saada olla taalla. ei tunnu ollenkaan etta olisin kaukana kotoa, kun joka suunnassa on niin mukavia ihmisia.

en enaa erota viikonpaivia toisistaan joten en osaa antaa paivatarkkaa raporttia kuluneesta viikosta, mutta eri puolilla kanadan lansiosia on liikuttu. whistlerista palattiin yoksi vancouveriin, missa tormasin uudestaan kivaan saksalaiseen antjeen - kiva kerrankin tavata uudestaan reissulla tapaamiaan ihmisia, kun muuten tietaa, ettei suurinta osaa niista nae enaa koskaan. vancouverista ajettiin sitten shushwap lakelle, joka on vancouverin ja vuorten puolivalissa. seuraavana paivana sielta poristeltiin banffiin, sielta jasperiin ja tanaan takaisin banffiin. nelja paivaa on nyt istuttu putkeen autossa ja se kylla alkaa tuntua! istumalihakset kasvaa ihan silmissa. ollaan myos oltu enimmakseen alueilla joissa ei ole tietokoneita eika puhelinkenttaa, joten siksi tama pitka vali tassa.

lisaa villielainhavaintoja: nyt on bongattu kojootti! enaa puuttuu harmaakarhu ja moose, ja sitten olis kaikki nahty. mutta ei auta liian ahneeksi ruveta. eilen jouduttiin seisomaan vuoristotien poskessa vaikka kuinka kauan, kun paksusarvilammas oli paattany kayda potkolleen keskelle tieta. ja peuroja ja vapiteja (elk) on ihan kaikkialla. viime yo nukuttiin eramokissa jossain ihan korvessa, ulkohuusseineen ja puuttuvine vesihanoineen, joten nyt on saatu myos autenttinen kanadalainen erakokemus. yolla kuulu vahan valia kiljumista ulkoa, kun 14 tyttoa vuoron peraan yritti suoriutua pilkkopimeassa ja karhuja vilisevalla alueella vessaan. mutta ilmeisesti kaikki selvis sielta hengissa kuitenkin.

niin, ja eilen bussin ajaessa sataakahtakymppia pamahti lintu tuulilasiin. en suosittele sita nakya tai aanta kenellekaan.

talla viikolla on nahty ainakin kymmenen vesiputousta ja sellasia postikorttimaisemia ettei oo tosikaan. tassa ei pysy enaa ollenkaan mukana milla ilmastovyohykkeella kulloinkin on, kun valilla on kymmenen astetta pakkasta, kuten viime yona, ja nyt taalla banffissa on ihan kesa. paivalla pysahdyttiin peyto lakella, jossa oli melkein vyotaroon asti lunta. (ja hullu opas fred paatti antaa lumipesuja kaikille jotka osu edes jotenkuten lahietaisyydelle.) taa jalka harmittaa sikali kylla, etta tahtoo jaada jannia juttuja tekematta, kun peruskavelykin on vaikeeta. mutta kipu onneksi helpottaa laakkeilla sen verran, etta esimerkiks huomenna oon kylla menossa ratsastamaan vaikka mika olis. kun taalla asti ollaan niin pitaa vaan karvistella.

oon taalla banffissa sitten maanantai-iltaan asti, jolloin lahden bussilla calgaryyn loppuajaksi. torstaina illalla on jo lahto kotia kohti, kaak! ma voisin olla taalla kauemminkin. esimerkiksi kymmenen vuotta.

ja ei ole kanadalaista aviomiesta loytyny ainakaan viela, valitettavasti. kun reissaa ja kulkee viikkoja samoissa vaatteissa eika paase suihkuun, ei oo ihan kaikkein viehattavimmillaan. oh well. kylla niita ihmisia maailmassa riittaa.

maanantai 18. toukokuuta 2009

whistler, lumisade ja karhuvauva

nyt on sitten koettu ensi vuoden talviolympialaisten toinen tapahtumapaikka eli whistler. polahdettiin sinne eilen iltapaivalla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja lampoasteita oli ainakin 20, mika jotenkin tuntui vahan kummalliselta siella 700 metrin korkeudessa ja vuorten keskella. asumus oli mahtavan sympaattinen hirsimokki keskella ei-mitaan ja illalla syotiin siella autenttisia tacoja meksikolaisen ricardon johdolla. myohemmin viela saatiin se vaistamaton kitaramokkinuotioromantiikkakonsertti, mika oli kylla tavallaan oikein mukavaa, kun hartaudella veisattiin hey judea.

tanaan sitten olikin sadepaiva. paatettiin kuitenkin menna gondolalla whistler mountainin huipulle, mika oli aivan hullu elamys, kun 20 minuuttia noustiin parin kilometrin korkeuteen. matkalla suoraan alapuolella kirmaili mustakarhuvauva ja hetken paasta mamma perassa. kuvatodisteitakin on! joskin niista karhun erottaminen vaatii hyvaa hahmotuskykya. vuoren huipulla oli Aivan Kasittamattoman kylma, mika tuli osalle meista lievana yllatyksena, erityisesti niille jotka oli sonnustautunu tahan elamykseen shortsein ja sandaalein. me karaistuneet suomalaiset oltiin tietysti paremmin varustautuneita, mutta kylma oli silti. ja huipulla meita odotti myos lumimyrakka, mika oli ihan kummallista, kun kaupungilla oli ihan kohtuullisen lammin.

nyt on myoskin kohdattu ensimmainen suomalainen talla matkalla! samalla kalliovuorireissulla on espoolainen hanna, jonka kanssa on paasty taas treenaamaan suomen kielta. yllattavan akkia se unohtuu eika kieli sitten enaa taivukaan tahan ugrilaiseen kieleen kun sita yhtakkia tarvittaisiin. mutta nyt alkaa jo vahan paremmin luonnistua. samalla reissulla on onneksi enemman ihmisia kuin vancouverinsaaren kierroksella, ja eri puolilta maailmaa, mika on oikein mukavaa. eilen illalla muun muassa todistettiin todella hammentavia japanilaisia juomapeleja, joihin jotenkin liittyy bambun kasvaminen ja kiljuminen kovaan aaneen. alkaa kysyko enempaa. en tajunnu siita mitaan.

yolla tosin herasin kahden aikaan kauheaan unihoureiseen tunteeseen, etta se talo kuhisee otokoita. se tuskin oli mitenkaan totta, mutta kun edellinen yopymiseni hirsimokissa paattyi sokeritoukkien takia ruokapoydalle, oli tollasessa vanhassa mokissa vahan vainoharhainen olo. mutta hyvin lopulta tuli sekin yo vietettya.

ja oli hyva etta kavin siella laakarissa toissapaivana, koska ne sarkylaakkeet on paljon tehokkaampia kuin burana. joskin ne myos aiheuttaa moninkertaisen laakepohnan buranaan verrattuna, mutta se kai on se hinta joka kivuttomuudesta pitaa maksaa. edelleen harmittaa etta tan vaivan piti tulla juuri nyt, mutta minkas teet. kipu karaisee.

tanaan ollaan siis yo vancouverissa ja huomenna aamulla lahdetaan kohti vuoria shushwap lakelle. en tieda mita siella on eika ilmeisesti tieda kukaan muukaan. saa nahda mihin tassa viela paadytaan. oletettavasti kuitenkin sailytaan yhtena kappaleena. jannityksella seuraamme tilanteen kehittymista.

lauantai 16. toukokuuta 2009

raihnainen mutta elossa

viimeinen paiva vancouverissa valkeni tajun kankaalle lyovan selkajalkakivun myota. taistelin itseni aquariumiin kattomaan lisaa saukkoja ja muita meren otuksia, mutta 1200 mg:n sarkylaakkeista huolimatta en voinu lopulta kavella enaa ollenkaan, kun tama vanhojen ja ylipainoisten (joihin ma eittamatta kuulun) ammattitauti on paattany sotkea mun suunnitelmat oikein olan takaa. joten konttasin sitten lahimpaan sairaalaan, jossa laakarin tapaaminen kuitenkin olis koyhdyttany mua 750 dollarilla. joten menin sitten hostellin vieressa olevalle, vaivaiset 100 dollaria maksavalle klinikalle, jossa sain odottaa kauheissa tuskissa 2,5 tuntia, mutta laakari oli kiva ja kirjotti mulle sellaset tropit (sarky- ja tulehduslaakkeita) etta niilla kaataa vaikka norsun. ihmetteli myos kovasti miksei suomessa laakari tehny mitaan vaikka kavin siella ennen matkaa, kun taalla kuulemma automaattisesti laitetaan ihmiset saman tien kuvauksiin ja leikkaukseen. joten odotan kovasti mita suomalainen penisotsalaakari sanoo jos kotiin tultuani ilmotan etta kuulkaas nyt, mina haluan CT-kuvan tassa ja nyt, kun tohtori wright vancouverista kaski.

mutta toivon mukaan nama laakkeet nyt auttaa ettei viimeset pari viikkoa mee ihan pilalle.
ja tulipa testattua kanadalainen terveydenhoitojarjestelma, kun aiskakin sanoi etta sepa vasta jannaa olisi. huumorintaju on ollu tanaan aika tiukassa mutta nyt helpottaa kun sai apua.

huonekaverini antje puolestaan paljasti eilen itestaan aivan uuden puolen joka meita molempia lampimasti yhdistaa, nimittain pierut! japanilainen tati joka oli eiliseen asti meidan huoneessa (masu nimeltaan, incidentally) oli melkoisen kova piereskelemaan ja siitakos riemu repesi kun huomattiin etta seka suomalaisen etta saksalaisen parikymppisen naisen mielesta pieru on maailman hauskin asia. pierussa on jotain universaalia.

huomenna aamulla lahen whistleriin kattomaan vuoria ja lumilautapoikia, ja maanantai-iltana tuun taas yhdeksi yoksi vancouveriin ennenkuin lahen kalliovuorille loppuajaksi. taa on aivan valloittavan hieno kaupunki eika oikein malttaisi lahtea pois, mutta onpa sitten jotain mihin tulla takas kun seuraavan kerran loydan taskustani riittavasti rahaa lentolippuihin.

nyt taidan menna syomaan ja sitten syon paan tayteen laakkeita ja kayn onnellisena nukkumaan. kuulin huhua etta suomi jai euroviisuissa viimeiseksi, mika EI VOINU olla yllatys kenellekaan. tyhmat suomalaiset luulee etta ne voi muka joskus saavuttaa jotain. siihen ajatukseen on kiva nukahtaa.

torstai 14. toukokuuta 2009

elama on kivaa taas!

tapasin taalla vancouverissa kivan saksalaisen tyton, antjen (tilanne tyhmien ja kivojen valilla on siis nyt 2-2!), jonka kanssa kaveltiin tanaan aivan jarjeton maara kilometreja ja nyt on jalat aivan muusina. eilen illalla tehtiin sen kanssa pannareita jotka epaonnistui surkeasti, mutta leipominen oli kivaa joka tapauksessa. meilla on samassa huoneessa myos hassu japanilainen tati joka ei osaa yhtaan englantia. kommunikointi on sitten sen mukaista, hymyillaan ja naureskellaan puolin ja toisin, kaikilla on kivaa, vaikka kukaan ei ymmarra toisista mitaan. mutta hyva fiilis kaikin puolin taas!

tanaan on ollu tosi kaunis paiva, aurinko paistanu ja reilut 15 astetta lamminta, vaihteeksi, kun yleensa taalla ripsottaa vetta joka paiva. kaytiin kaupoilla tuhlaamassa rahaa ja juostiin hulluja pesukarhuja karkuun (onneksi hain sen jaykkakouristusrokotuksen!) ja syotiin maailman taivaallisimmat cupcaket paivan paatteeksi. myoskin loydettiin stanley parkista homo sorsa ja kaikkea muuta tallaista lansirannikkolaisittain normaalia. niin, ja soin elamani ensimmaisen kerran sushia! kaikkea sita tekee kun on ulkomailla ja rohkea.

kohta varmaankin nukkumatti vie kun on ollu niin pitka ja tehokas paiva. huomenna on luvassa kaupunkikierros tanskalaisen erikin kanssa ja lauantaina puolestaan meen vancouver aquariumiin jossa on kaikenlaisia jannia merenelavia. on mahtavaa etta tiedostaa niin voimakkaasti etta vaikka menis ensin hommat ihan pain persetta niin aina jossain vaiheessa asiat kaantyy paremmiksi. silla voimalla painetaan eteenpain!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

valitusripuli saksalaisten kummallisuuksista

edelleen ollaan victoriassa ja edelleen v-tutuskerroin on TODELLA korkealla. karkasin kaupungilta pilkkopimeaan nettikahvilaan ihan vaan paastakseni pois ihmisten ilmoilta kun tuntuu etta poksahdan kohta.

eilen illalla se hullu, mielipuolinen, sosiopaatti syomishairioinen saksalainen rupes tenttaamaan multa onko se mun mielesta lihava, ja totesi painavansa 39 kiloa, mihin mina etta ma nyt en oikeastaan haluaisi keskustella kenenkaan painosta, mista se sitten luonnollisesti otti nokkiinsa. tanaan puolestaan kaytiin meidan kivan oppaan kanssa maailman jannimmassa t-paitakaupassa josta loysin hienon paidan. kun menin maksamaan ja myyja taitteli sita muovikassiin, taa strangeass hupakko sieppas sen suoraan kasista ja rupes selittamaan miten ei-hieno sen mielesta tama kyseinen paita on. eilen matkalla victoriaan pysahdyttiin myos cathedral grovessa, jossa on aivan hammentavan suuria puita joista osa on 800-vuotiaita, ja siella luki kaikkialla hirsimokin kokoisin kirjaimin etta alkaa taivaan tahden tupakoiko taalla, mutta sen 20 minuutin aikana se tyyppi poltti aivan ketjussa ja heitti tumpit suoraan maahan. se myos kavelee niin nokka pystyssa etta kumma jos se nakee mihin on menossa, eika sen kanssa voi edes puhua, kun se mumisee huppuunsa niin hiljaa ettei siita saa mitaan selvaa. seriously, jos ma en palaa suomeen suunniteltuna paivana, se johtuu siita etta oon kuristanu ton muijan paljain kasin ja joutunu vankilaan. NIIN paljon se arsyttaa mua. what the fuck is wrong with german people anyway? kun siella tofinossakin jouduin sen toisen todella oudon saksalaisen kohteeksi, silla ei kai ollu ihan kaikki kotona kun se kulki ympariinsa alusvaatteisillaan tai korkeintaan torkean pienissa shortseissa, ja sen silmat haritti niin ettei tienny mihin suuntaan se katsoi.

luojan kiitos olin tavannu vancouverissa yhden mukavankin saksalaisen, nimittain anetten jonka kanssa siis kaytiin muun muassa syomassa. muuten mun usko koko saksalaiseen kansaan olisi just nyt todella horjunut.

ja naa nyt on vaan sellaisia juttuja joiden kanssa pitaa elaa, kun ryhmassa liikkuu. aina voi osua kohdalle ihan keta vaan. mieluusti tietysti valttaisi kaikki tallaset tyypit mutta minkas teet.

silti, hullut saksalaiset johtaa toistaiseksi kivoja saksalaisia 2-1.

tiistai 12. toukokuuta 2009

victoria, b.c.

mulla on ollu todella kummallinen paiva.

yolla herasin tofinossa siihen kun huonekaverina ollut todella haro saksalainen tytto kirkui unissaan. sitten lahdettiin tofinosta kohti victoriaa ja kyydissa on kivan brittipojan lisaksi toinen saksalainen tytto, joka laskee joka ikisen suupalansa ja kyselee kaikilta onko se niiden mielesta lihava ja tahtoo kayda ainoastaan makkarissa ja yskii limaista yskaa mun paalle ja kieltaytyy kaikesta yhteistyosta kaikkien kanssa. ja valittaa joka v-tun hetki. tekee mieli vaantaa silta kadet irti ja syottaa karhuille. ja kun paastiin victoriaan perille, polahdettiin hippien ja paikallisten denzojen asuttamaan hostelliin ja dormiin jossa on ainakin 20 sankya. mika on aarettoman miellyttavaa.

odotan kuollakseni huomisiltaa kun paasen takas sentaan semituttuun vancouveriin ja hyvaan hostelliin. ja ennen kaikkea eroon arsyttavista ihmisista ja oudoista paikoista. reissun puolivalissa alkaa ehka aavistuksen uutuudenviehatys karista. mutta huomenna kaikki on paremmin.

alkaa huoliko siis, vastoinkaymisista huolimatta tama tytto paahtaa eteenpain, koska ihminen selviytyy mita ihmeellisimmista tilanteista. se on lohdullinen ajatus, se.

maanantai 11. toukokuuta 2009

lahopaa seikkailee jalleen

se joka ennusti etta kenkien lisaksi unohdan viela housut paaltani oli kiusallisen oikeassa. herasin tanaan enka loytany housujani mistaan. olin kai unohtanu ne suihkuun eilen. hetken aikaa piti miettia etta mitas nyt, mutta seta vastaanotossa oli ottanut ne talteen ja niin yhdyin kallisarvoisiin housuihini taas kerran.

mutta etta nainkin voi nakojaan kayda.

liisa ja villielaimet

kolmas paiva tofinossa ja kaikki enimmakseen jees. kavin eilen vaeltelemassa ympari ampari lahiseutua ja mummojalkavaivani otti siita niin itteensa etta tanaan taitaa olla sisapaivan vuoro - oli Todella Vaikeeta paasta sangysta ylos, kun jokainen askel meinaa aiheuttaa itkuraivarin. mutta sita varten on norsunkaatosarkylaakkeet olemassa, joskin pillereiden maara alkaa uhkaavasti huveta. onneksi niita saa taalla kaupasta lisaa. surffaus tosin jaa nailla evailla valiin, mika kylla harmittaa, mutta tuleehan niita uusia mahdollisuuksia.

eilen hosuin itseni laheiseen metsaan jonka lapi kulki polku laheiselle rannalle. maisemat oli upeita ja kannatti ehdottomasti menna, mutta takaspain tullessa nain talon kokoisen kyltin (jonka olin mennessa jotenkin onnistunu taysin sivuuttamaan) jossa luki etta alkaa menko tanne, taalla asuu puuma. no, en nahny puumaa. mutta ehka se tarkkaili mua jostain. en taida menna sinne uudestaan.

eilen paistoin myos elamani ensimmaisen kerran pannareita ja soin ne perikanadalaiseen tapaan vaahterasiirapin kera. aika siistia istua merenrannalla ja syoda pannaria ja katella kun saukot kiehnailee parin metrin paassa!

taalla on ollu hyvin vaikeeta saada puhelimeen kenttaa, joten jos ootte lahettany jotain niin ne tulee perille varmaan vasta myohemmin. huomenna aamulla lahdetaan kohti victoriaa, jossa ollaan yon yli ennenkuin ajetaan takas vancouveriin. mutta toivottavasti kaikki on siella hyvin, palataan naihin tunnelmiin!

lauantai 9. toukokuuta 2009

terveisia tofinosta!

en edelleenkaan siis ole kuollut tai mitaan vaikka kaiken aikaa sita on kovasti manattu. oon toista paivaa tofinossa vancouverinsaaren lansirannikolla ja taalla on aivan tolkuttoman siistia! on ollu niin paljon tekemista etta en oo edes koneelle kerinny istahtaa. tofinossa ei asu varmaankaan tuhatta enempaa ihmista, mutta turisteja riittaa sitakin enemman - ei kuitenkaan mitaan porvarituristeja, koska tanne ei oo kovin helppo tulla. mekin ajettiin saaren lapi suoraan pain vuoria, aivan uskomattoman kiemuraista tieta pitkin vuorenrinteita. vahan meinas aitia tulla ikava kun nopeusrajotus oli 30 km/h ja meidan hullu kuski ajo kaheksaakymppia suoraan kurveihin.

villi- ym. elainhavainnotkin vaan lisaantyy koko ajan. pelkastaan tanaan ollaan jo nahty valkopaamerikotkia, harmaa- ja ryhavalaita, meri- ja jokisaukkoja (niita asuu ihan tossa hostellin portaan vieressa kokonainen perhe), merileijonia ja pyoriaisia. siihen paalle viela aiemmin nahtyja pesukarhuja, mustakarhuja ja vancouverin ylla kaikuva kukkoheratys aamuisin kello 5:30 niin alkaa peruselainkuviot olla hoidossa! joten ei valttamatta oo ollu mikaan ihan turha reissu. ja kylla, myos talta reissulta on luvassa porroelainkuvasarja joten alkaa, kateelliset, huoliko! talla kertaa mulla on myos ihan oikeasti tunnistettavia kuvia valaista, uskokaa tai alkaa.

meita on taalla moose networkin kiertohommelilla nelja tyttoa eri puolilta eurooppaa (vicki ja katie briteista ja helena hollannista) ja kaikki on menny oikein hyvin. opas/kuski on aika todella creepy keski-ikainen ukkeli (joka by the way juuri tuli tahan tuijottamaan mita teen mutta onneksi suomen kielta taitavat on taalla varsin harvassa) josta hyvin mielellani paasen huomenna eroon, kun muut jatkaa kierrosta eteenpain ja ma jaan tanne viela pariksi paivaksi. jos hyva ilma jatkuu niin maanantaina meen surffaamaan! tofino on kuulemma kanadan surffauspaakaupunki joten ei kai sellasta voi noin vaan ohittaa.

tanaan kaytiin jo koko paivan turistireissulla kattomassa valaita ja uimassa kuumassa lahteessa (niissa on muuten oikeesti tosi kuuma). lahteille paastakseen piti vaeltaa pitkan matkaa aivan uskomattoman sademetsan keskella. vakisin niita jattimaisia puita ja saniaisia katellessa tuli jurassic park mieleen.. mentiin samanlaisella kumiveneella kuin viime vuonna quebecissa, mutta tyynenmeren aallot on ymmarrettavasti hieman kovemmat kuin saint lawrence -joessa, joten mun iskiaan jo valmiiksi turruttama selka on aivan muusina. mutta ei sita tanne asti tultu sairastamaan. ilma on ollu tosi kaunis, mika on kuulemma aika harvinaista taalla sademetsan keskella. keskimaarin taalla nimittain sataa vetta jotain kolme metria vuodessa.

vancouverissa ennen tanne lahtoa tapasin myos aamiaisella saksalaisen anetten, jonka kanssa vietettiin koko paiva kaduilla kavellen ja illalla viela pizzaa syoden. ja kaupungin etelalaidalta tosiaan loytyi aivan tajuton levykauppa - matildalle tiedoksi etta kyselin woodpigeonia sielta ja ne lupas etta ens viikolla sita pitais olla. eli meen kokeilemaan onneani siella sitten! on kylla mukavaa huomata miten helppoa on tavata ihmisia, ja mukavia ihmisia. kaikki on ollu niin ystavallisia ja avuliaita etta usko ihmisrotuun kasvaa kohisten.

vancouver on kylla tosi kaunis kaupunki, paitsi etta niilla on todella hammentava pultsariongelma, joka nakyy joka ikisessa kadunkulmassa. kaikkialla on ihmisia pyytamassa rahaa. suomalaisiin verrattuna ne on aarettoman kohteliaita, mutta nain ulkopuolisin silmin sita jaa vaistamatta miettimaan, miksi kaupunki on niin voimaton pitamaan huolta asukkaistaan. mutta muuten kaikki on niin vihreeta ja kukkeeta ja hyvin hoidettua etta siella viettais mielellaan aikaa paljon enemmankin. suattaapi olla etta viela joskus siirran elamanroippeeni sinne!

nettiaika on taalla aivan torkean kallista (8 dollaria tunnilta!) joten saastelen minuuttejani myohemmaksi. oon taalla tofinossa viela sunnuntain ja maanantain ja sitten palaan taas pariksi paivaksi vancouveriin. lisaa uutisia seuraa, pysykaa kanavalla!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

lansirannikolla kaikki uutta!

kaikkien odotusten vastaisesti selvisin junamatkasta ja paasin perille vancouveriin. ma en enaa ikina lenna mihinkaan. meen vaan junalla ympari ampari kanadaa. se oli NIIN mahtavaa. ihmiset oli mahtavia ja ruoka oli mahtavaa (soin muun muassa ankkaa!!) ja maisemat niin kasittamattomia ettei mikaan kuva vastaa sita. neljassa paivassa oon nahny havumetsaa, preeriaa (ja paljon sita, koska junasta hajos veturi winnipegin jalkeen ja seisottiin 2,5 tuntia keskella ei yhtaan mitaan), vuoristoa ja nyt lauhkean vyohykkeen sademetsaa - joka ihan oikeesti nayttaa sademetsalta kun kaikki on niin vihreeta ja runsasta. eilen illallisella ajettiin muina miehina kalliovuorten korkeimman huipun, mount robsonin, vieresta - sellasta nakoalapaikkaa ei kylla saa mistaan muusta ravintolasta. siina ma vetelin fetapinaattikanaa tomaattikastikkeessa ja tsiigailin ulos niin monttu auki etta aina ei haarukka menny ihan suuhun asti.

justiinsa tulin perille hostelliin ja taa on oikein mukava paikka, keskella vahan rauhallisempaa asuinaluetta mutta silti lahella keskustaa. olin aatellu etta hyppaan asemalla suosiolla taksiin, mutta lahijuna meni ihan vieresta niin paatin kokeilla miten selvian julkisissa. ja selvisin ihan hyvin vaikka piti menna junalla ja bussilla, ja vaikka hostellin sivuilla oli ihan vaarat tulo-ohjeet (ainakin sen hepun mielesta jolta kysyin tieta). yllattavan helposti pysty navigoitumaan oikeille teille vaikken oo taalla koskaan aiemmin kayny. torontossa on se hyva puoli etta cn-torni nakyy kaikkialle ja sen perusteella voi suunnistaa, mutta naissa muissa ei ihan vastaavaa ole. no, luoviudun eteenpain niinkuin aina.

mun huoneessa ei viela oo ketaan muuta mutta oonkin taalla niin aikasin etta ei ihme. kello on siis vasta puoli yksitoista. sisainen kello on kylla aivan sekaisin kun kolme kertaa siirrettiin junamatkan aikana kelloa taaksepain. eli nyt taitaa aika olla kymmenen tuntia vahemman kuin suomessa.

junassa mulla oli siis oikein mukavaa seuraa amandasta ja beckysta, jotka jai sitten edmontonissa pois. amanda oli ollu halifaxissa opiskelemassa taidetta ja becky oli kierrelly eurooppaa ja afrikkaa (ja vedelly sienia, mika ei tullu kylla minaan yllatyksena). amanda myos taiteili mulle tatskan pariksi toiseen ranteeseen hennalla oinaskuvion, mika oli aika telepaattista, koska se ei edes tienny millon mulla on synttarit. meilla oli ravintolavaunussa vakkaripoyta niiden ja aivan mahtavan vanhan rouvan, pearlin, kanssa. tanaan aamiaisella istuttiin viela pearlin kanssa samassa poydassa ja se yhtakkia pyysi mun osoitteen etta voi kutoa tohvelit ja lahettaa ne mulle (sain viela valita varinkin!). ma vaan istuin siina suu auki etta mita ihmetta taa tallanen meininki on, mika naita ihmisia vaivaa kun ne on niin mukavia! muutenkin tuli juteltua tosi monien ihmisten kanssa, joskin junan keski-ika ainakin ykkosluokassa taisi olla reilusti yli kuudenkymmenen. ma oon viimesen viiden paivan aikana nahny ainakin 200 kuulokojetta.

eilen siis ajettiin vuorten lapi ja pysahdyttiin tunniksi jasperiin missa kavelin hetken aikaa, mutta koska oon menossa sinne viela takaisin parin viikon paasta niin en sen enempaa jaany tutkimaan. junasta naky paljon kaiken maailman villiottiaisia, vapiteja ja hirvia ja ainakin tuhat miljoonaa majavanpesaa, ja kylla, myos yksi mustakarhu! toiset vaitti nahneensa niita enemmankin mutta ei kylla mun silmiin osunu. eilen myos illansuussa jengi alko yhtakkia huutaa etta bald eagle on the left, ja kaikki muut sen ilmeisesti naki paitsi mina. ma oon niin hidas etta ihan surettaa. no, naita epailematta tulee viela lisaa.

nyt on aika kumma tunne kun lattia ei heilu. kun tassa istuu niin tuntuu edelleen silta kuin olis junassa. se ei tosiaan ollu mitaan tasaista kyytia, kun on vanhat radat, mutta uni tuli kylla mahtavan hyvin. paitsi maanantaiyona tuli joku ihme kohtaus, en tienny oliko se migreenia vai paniikkihataa vai mita, kun yhtakkia alko sydan hakata ja pyorryttaa. mutta se oli varmaan vaan matala verensokeri, koska se helpotti kun soin vahan junasuklaata. no, oma moka kun vedin illallisella aivan jarjettoman slaissin suklaakakkua, ei ihme jos sellasen jalkeen humpsahtaa huono olo.

ja sukkainsidenttiin voin vastata toteamalla, etta junan lattiat oli torkean kylmat ja sen takia kekkuloin villasukissa! voi sita noyryytysta. no ma en sentaan yrittany menna pipo paassa toisin kuin monet muut.

nyt ma taidan lahtea ulos kappailemaan ja harjottelemaan eksymista ennenkuin onnistun tuudittautumaan tahan maailmanvoittajafiilikseen. yritan illalla tai huomenna jos saisin otettua kamerasta joitain kuvia ja laitettua niita tanne.

naihin tunnelmiin!

maanantai 4. toukokuuta 2009

winnipegissa haisee kakka

ihan oikeesti.

juna on nyt puksuttanut torontosta winnipegiin asti ja so far so good. kaikki on menny aivan nappiin ja oon tavannu mukavia ihmisia, joskin junassa keski-ika taitaa olla jossain 70 paikkeilla, ainakin tassa meidan luksusluokassa. vastapaisessa kopissa on kaksi tyttoa jotka on matkalla halifaxista edmontoniin ja ne on pitany mulle seuraa. mukana on tosin roikkunu myos joku todella hamy montrealilainen jean jolla on tukka pystyssa ja joka haisee kummalta. se myos asuu teltassa, mika voi selittaa hajusta ainakin osan. mutta ruoka on aivan tautisen hyvaa, ei todellakaan mitaan lentokonetasoa vaan ihka aitoa ravintolaruokaa. tyontekijat on myos ollu tosi ystavallisia, paitsi etta ekalle lounaalle unohdin laittaa kengat jalkaan ja heti tuli noottia. ai ai. ei oo vanhemmat kasvattanu mua hyvin.

mutta nyt ollaan siis parin tunnin tauolla winnipegissa ja taa on aika polja kaupunki. taalla haisee ja ihmiset nayttaa kaikki jotenkin surkeilta vaikka on aurinkoinen aamu. ei olis kylla tarvinnu taalla yhtaan enempaa aikaa viettaa joten hyva kun meen suoraan vancouveriin. paasin kirjastoon tietokoneelle kun tassa lahella ei muuten oo mitaan nettikahviloita.

tahan asti ollaan ajettu kanadan kilven paalla, tarkoittaen etta maisemat on ollu lahinna havupuita, mutta tanaan aamulla polahdettiin aivan yhtakkia preerialle ja just ennen winnipegia oli pelkkaa peltoa. tama sitten jatkuu kunnes tullaan vuorille huomenna paivalla. kahteen paivaan ei oo ollu kenttaa puhelimessa joten oon aivan tietamaton ulkomaailmasta..

ei oo todellakaan tarvinnu miettia miten aikansa viettais junassa, kun koko ajan syodaan ja kaikki tulee juttelemaan. tosin kukaan ei voi kasittaa miksi joku on kiinnostunu kanadasta. no ma oonkin tallanen kummallisuus.

nyt alkaa puolituntinen loppua joten taalta tahan taas. seuraavalla kerralla ollaan jo vancouverissa!

perjantai 1. toukokuuta 2009

kettu on elossa!

toisin kuin kaikesta matkaa edeltavasta manauksesta voisi paatella. taalla ollaan scarboroughssa sukulaisten hoivassa viela huomiseen asti, kunnes juna vancouveriin lahtee iltakymmenelta.

menomatka meni varsin hyvin, all things considered, onneksi burana auttaa jalkakipuihin ja muut laakkeet muihin tiloihin. lontoossa seuraani lyottaytyi vanhempi italialaiskanadalainen pariskunta, jotka ei ymmartany sanaakaan mun puheesta enka ma ymmartany sanaakaan niiden puheesta. mutta ilmeisesti ma olin jotenkin kiva kun ne siina pysytteli. koneessa mut oli laitettu toisen vanhemman kanadalaispariskunnan valiin, mutta ne luonnollisesti paasti mut kaytavapaikalle etta sain jalkaa varten paremman asennon. olivat kayneet suomessakin joskus ja oikein mukavia olivat.

kone oli torontossa itse asiassa reilusti etuajassa mutta laukkuja sai ootella pitkan aikaa. kentalla vastassa ei ollukaan liisa vaan tomin veli, mika suunnitelmanmuutos ei jostain syysta ollu koskaan ehtiny mulle asti, joten siina seisottiin pitkan aikaa toisistamme tietamatta. mutta niin ne asiat jarjestyy kuitenkin lopulta ja paasin scarboroughun nukkumaan.

tanaan ollaan kierrelty pirkon kanssa kaupoilla (kuukauden paasta paasette ihailemaan mm. mun kasittamattoman siisteja paavo pesusieni -muffinssivuokia) ja nyt yritan toipua elamani tulisimmasta kanawrapista, se oli seriously niin tulinen etta meinas tulla itku.. mutta kaikki on muuten jotenkin niin tuttua ja turvallista etta ei tunnu etta olisin mitenkaan poissa kotoa.

huomenna suuntaan keskustaan hankkimaan karttoja ennenkuin mennaan illasta porukalla syomaan ja aika tulee pakkautua junaan. viimeistaan keskiviikkona kuulette musta seuraavan kerran, silloin oonkin jo tuhottoman kaukana - ja epailematta tuhottoman kremppainen, neljan paivan junareissu saattaa koitua kohtalokseni..