tadoussac

nyt ollaan takas quebecissa oikein... mielenkiintosen tadoussacin-reissun jalkeen. oikein hyvia muistoja jai mutta myos joitakin hyvin, hyvin outoja!

bussi ajeli nelja tuntia pitkin aivan ihmeellisia vuoristoteita ja ihan hirveeta vauhtia, valilla tuli ihka aito kuolemanpelko paalle mutta jotenkin siita selvittiin ehjana. en ollenkaan tienny etta se tie on sellanen maisemareitti! ajettiin vuorten lapi ja yli ja ohi, aika mahtavia nakymia oli. just ennen tadoussacia piti ajaa bussi lauttaan ja menna saguenay-vuonon yli (pohjoisen pallonpuoliskon etelaisin vuono muuten!), mika oli tietysti aika jannaa. menosuuntaan tosin sato vetta koko matkan ja koko illan.

hostelli se sitten olikin janna elamys! sen omistaa sellanen ihan ihmeellinen harmaa ukkeli jolla oli lapsia ja serkkuja kaikkialla juoksemassa, eika se puhunu yhteensa kuin suunnilleen kolme sanaa englantia. ihan siistia siella kylla oli, mutta naihin tahanastisiin asumuksiin verrattuna se oli kuin olis astunu jonkun vasemmistolaisen maatilaisannan olkkariin. mutta oikein lepposa tunnelma kylla. isanta laitto illallistakin jota istuttiin syomassa pitkan aikaa, ja myohemmin siella soitti joku paikallinen banjoyhtye. en oo ikina ennen kuullu ranskankielista kantria mutta nyt voin sanoa senkin tehneeni! nukkumaan siella ei kylla pystyny, mutta eipa tanne kai nukkumaan tultukaan... siina syodessa tapasin paljon ihmisia joiden kanssa oli kiva jutella (uskokaa tai alkaa).

tanaan aamulla oli sitten valasreissun vuoro! pikkusella kumiveneella lahettiin st. lawrence -joelle ettimaan valaita ja kylla niita loytykin! maitovalaita oli paljon liikkeella ja joitain isompia mustia joiden suomenkielista nimea en tieda. vahan kylma siella ehti tulla vaikka saatiin firman puolesta tosi lampimat vaatteet, tuuli oli kova. onneks kuitenkin tanaan on ollu tosi aurinkoinen paiva, joten hyva tuuri kavi kun muuten taa viikko on ollu tosi sateinen. samassa veneessa oli myos eilisillalta tuttuja naamoja, mm. pari sveitsilaista ja ranskalaista poikaa seka ranskalainen vahan vanhempi pariskunta. ne kylla piti pienesta suomalaistytosta huolta! kun paastiin takas hostellille, ne laitto ruokaa ja tarjos mullekin, mika oli aarettoman mukavaa tietenkin. maha taynna paasin sitten lahtemaan takas quebeciin ja taalla nyt sitten istun hostellissa ja yritan pysya viela hetken hereilla, vasyttaa ihan kauheesti... sain tosi paljon aurinkoa siella veneessa (en siis sateilya, huom.) ja nyt naama punottaa ihan miehekkaasti. terveisia siis villelle ja sen golf-rapunaamalle, kylla taallakin osataan!

vastoinkaymisia tuli sen verran etta pirkko ei paasekaan mua vastaan ottawaan huomenna vaan vasta maanantaina. piti siis varata viela sinnekin hostellipaikka, mutta se voi olla ihan jannaakin, koska taa kyseinen hostelli on entinen vankila! kaak, saakohan siella nukuttua ollenkaan... maanantaina illalla mennaan sitten pirkon tyttaren maaritin luokse ja loppuviikoks keksitaan sitten jotain viela. se tosin harmittaa etta nyt pitaa jotenkin onnistua yksin sompailemaan juna-asemalta hostellille, ja kun tasta quebecin asemasta on vahan huonoja muistoja niin...

no, katotaan miten tassa viela kay! vahan alkaa olla koti-ikava jo ja kaipuu omiin rutiineihin, taalla kun kaikki on niin erilaista. mutta saahan tietysti sita omaa tylsaa elamaa elaa kotona tan jalkeen niin paljon kuin jaksaa joten ei auta valittaa nyt. terkkuja sinne kaikille ja palataan taas asiaan...