uusimmat tekstit

torstai 7. helmikuuta 2013

messut

käytiin sitten kaliforniassa kääntymässä.


long beachissa oli männäviikonloppuna TNNA-järjestön myyntimessut, ja koska kuluvan vuoden teema on näköjään ollut "annetaan liisalle hirveesti kaikkee kivaa, kun sillä oli niin pitkään niin kurjaa", niin pomo pyhimys otti minut ja ginnyn sinne mukaan.


virallisesti toimenkuva oli koota ja purkaa ständi, hankkia asiakkaita, ottaa tilauksia ja yleisesti ottaen jakaa käsinvärjättyjen lankojen ilosanomaa eteenpäin.


epävirallisesti toimenkuva oli hengailla alan huippujen keskellä, haalia kassikaupalla ilmaista ja puoli-ilmaista tavaraa, kehrätä lankaa kesken duunien ja kiskoa niin paljon ravintolaruokaa mahaan firman piikkiin kuin ikinä mahtui.


toki oltiin vakavalla ja asiallisella asialla liikkeellä, ja päivän perästä ei juurikaan muuta jaksanut tehdä kuin raahautua hotellille ja ruveta nukkumaan. että ihan oikeaakin työtä siellä tehtiin. mutta jokseenkin hankalaa on kuvitella olevansa töissä, kun aurinko paistaa ja joka suunnassa on palmuja ja hiekkaa ja kalatäytetacoja ja joka nurkan takana seisoo joku joka tahtoo puhua mun kanssa langasta.


ei maar helsingissä nimittäin. eikä muuten vancouverissakaan just nyt, vaikka ginny väitti nähneensä kukkivia alppiruusuja jo jossain.

perjantai-iltana viralliset kuviot alkoi sample it -tapahtumalla, jossa näytteilleasettajat myy pilkkahintaan esittelysettejä kauppojen omistajille ja muille asiakkaille. meidän fiksu kuvio oli se, että ennen ovien avaamista käytiin kuikuilemassa kilpailijoiden pöydät läpi ja tehtiin halutuista seteistä lista ginnyn äidille, joka enemmän tai vähemmän sattumalta oli kaupungissa yhtä aikaa lomalla ja jolle enemmän tai vähemmän ovelasti hankittiin ylimääräinen näytteilleasettajapassi, jolloin ovien auettua ja meidän ruvettua töihin se tyynesti kävi napsimassa meille kaikki halutut setit sillä aikaa kun oikeat asiakkaat vasta yritti päästä ruuhkan läpi sisälle.


ovelaa, sanon ma.

viikonloppu meni epämukavat tyttövaatteet päällä firmaa edustaessa. jonkun aikaa kesti päästä kuvioihin kiinni, mutta parin spektakulaarin emämokan jälkeen homma alkoi sujua ja takavuosien sosiaalivammaisesta paniikkipesäkkeestä kuoriutui varsin kelvollinen myyntimiesnainen.


lauantai-iltana felicia nakitti mut pitämään kehruunäytöstä, mikä oli kivaa, koska ihmiset ei voineet mitenkään hyväksyä että kehräsin rukilla ekan kerran vasta jouluna ja jakeli siitä syystä kohteliaisuuksia ihan häkellyttävällä tahdilla. sunnuntai oli hiljaisempi päivä super bowlin takia, mutta se olikin ihan riittävän hyvä tekosyy mennä sporttigrilliin ja orgioida possunkyljyksiä ja kattoa telkkarista kun isot miehet tönii toisiaan.


maanantaina, noin minuutti sulkemisajan ja messujen loppumisen jälkeen ständille ilmestyi interweave-kustantamon edustaja kohteliaasti ilmoittamaan, että me muuten jaetaan tuolla kaikki näytekappaleet ilmaiseksi veke, että tervetuloa hakemaan jos kiinnostaa.

seurasi nanosekunnin mittainen ajatustauko, jonka aikana piti päättää, voidaanko jättää ständi ja tavarat yksin (voidaan), ja etsitäänkö felicia mukaan (ei, koska se on kulman takana hakemassa mulle ilmaisia pyöröpuikkoja chiaogoolta). se mikä alkoi varovaisena hiippailuna kohti osastoa 551 oli perille päästessä muuttunut raivopäiseksi ryntäilyksi ees taas hyllyjen välillä itse kunkin kähmiessä kirjoja syliin juurikaan kansia katsomatta. tuli vähän rikollinen olo kun luikittiin takaisin omalle osastolle, kädet painosta täristen ja vainoharhaisena sivuille pälyillen, ettei kukaan perkele vie näitä multa pois.

joo. ehkä jonkunlaista noviisin innostusta oli se.

siitä toivuttua pakattiin tavarat konttiin ja ajettiin taksilla queen mary -laivalle, missä nyhverö kertojanne pakotettiin kummituskierrokselle. se ei ollut kivaa, mutta puolen kilon lohdutusjäätelöannos sen perään oli.


kaiken isoin juttu koko reissussa oli kumminkin ne ihmiset. hetken aikaa tässä satunnaisessa kalifornialaiskaupungissa tuntui olevan ihan kaikki, ja talvimessut on sentään paljon pienempi juttu kuin kesämessut, joihin pomo viimeisenä iltana sanoi ehdottomasti haluavansa mut myös mukaan. kääntyi sitä ihan mihin tahansa niin aina oli edessä joku guru tai maestro tai superstara (kyllä, tällä alalla on niitäkin). ja ne oli kaikki niin kovin kovin mukavia.

kättelin madelinetoshin pääjohtajaa. juttelin lorna's lacesin beth caseyn kanssa ja seurasin sitä vessaan ja kävin sen viereisessä pömpelissä kakalla. rohmusin ranskalaisia schachtin myyntijohtajan lautaselta. grace akhrem toi mulle itse leipomiaan keksejä. dream in colorin mimmi henkäisi ohi kävellessäni kollegalleen, että tajuutsä kuka toi on, toi on liisa sweetgeorgiasta.


pyhä pyllerö ja punaiset pumpelot. saatan tottua tähän.

niin ja kaiken huipuksi mä ostin kehruupyörän (joka toisaalla myös rukkina tunnetaan). no kun schachtin mimmi tuli ihan varta vasten multa kysymään, että haluutko 400 dollarilla tän sidekickin jota on kerran näytösluonteisesti poljettu, kun me ei haluta viedä sitä takaisin tehtaalle coloradoon, niin minähän jalosti tarjouduin. saatoin hihkua vähän tehdessäni vertailevia ovh-laskutoimituksia, ja vähän enemmän tultuani siihen tulokseen, että 300 euroa on jonkin verran vähemmän kuin 830.

(lievää tuskaa tosin aiheuttaa se, että toistaiseksi rukki on kaiken muun messusälän ohella onnellisesti suljettuna rahtikonttiin joka rantautuu vancouveriin vasta kahden viikon päästä.)

niin mahtavaa kuin alan ihmisten keskellä päteminen ja täysihoidosta nauttiminen olikin, ennen pitkää piti kumminkin antaa luksuriöösin hotellihuoneen avaimet pois, ajaa mykän autokuskin kyydissä kentälle ja lentää takaisin pohjoiseen.

kotiin tultua tuli vähän tyhjä olo.

kuva: felicia
että onko nyt ihan varma ja ettei se kaikki ollut vain ihanaa ihanaa unta?

3 comments:

Anonyymi kirjoitti...

Kysynpähän vaan, miksi tekstissä ei mainita mitään siitä, että heiluit siellä messuilla into piukeena ilmiselvä MEKKO PÄÄLLÄ!

Tiedustelee mekkojen ja hamosten nimeen vannova Anni (aka Psykologian maisteri ja Laillistettu psykologi)

liisa kirjoitti...

no nyt on maisterin silmälasireseptissä erhe! mekko kuuluu mitä suurimmassa määrin kategoriaan epämukavat tyttövaatteet :D

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hyvää ystävänpäivää ja tervetuloa syömään Annen leipomaa laskiaispullaa!


toivoopi: Menitan tytöt

Lähetä kommentti