uusimmat tekstit

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

työ

muutama sisäpiiritietoa janoava yksilö on kysellyt, minkälaista siellä lankavärjäämössä on olla töissä. no. kerääntykääpä ympärille, lapset, niin täti kertoo.

no ensinnäkin siellä on sairaan kivaa.

saa hiplata päivät pitkät ihan hullun luksuriöösejä lankoja ja kuituja, jutella alan gurujen kanssa ja vaikuttaa asioihin niin, että lankahifistelijät ympäri maailman saa entistä hienompia ja laadukkaampia lankoja hifisteltäväksi.

virallisesti allekirjoittaneen toimenkuva on toistaiseksi olla sweetgeorgian yleismies nieminen, eli tehdä studiolla käytännössä kaikkea muuta paitsi värjätä lankaa. sen vuoro on keväämmällä, koska kannukset pitää toki ansaita ensin.

sitä odotellessa päivät koostuu lähinnä raakalankojen käsittelystä, valmiiden lankojen vyyhdittämisestä ja pakkaamisesta, postin kanssa säätämisestä ja teen juonnista, koska hyvän teen juominen on elämän tarkoitus (mistä pomo on onneksi samaa mieltä, ja sitä varten meillä on ihan killeri japanilainen vedenkeitin, joka pitää veden lämpötilan täsmälleen 91 asteessa).

yllättävän ison osan ajasta vie solmujen avaaminen vyyhdeistä, jotka kuivaustuuletin on puhaltanut ryttyyn lattialle, tai 50 metrin pillikuituharakanpesän selvittäminen letityskelpoiseen muotoon. se kuulkaa on työtä jolla on tarkoitus, ja vitutuksensietokyky kasvaa kohisten.

toisinaan taas vastaan tulee hämmentävän epätyömäisiä työtehtäviä, kuten silmukoida umpeen putkisukkamallit kaikista firman 72:stä tuotannossa olevasta väristä, mitä on tehty kollega ginnyn kanssa jo neljä päivää. on muuten labouri-intensiivistä hommaa, joskin työtilanne  muistuttaa enemmän pihlajamäen marttojen ompeluseuraa kuin eksklusiivisen pienyrityksen normipäiväsettiä.

kerran kuussa julistetaan yleinen poikkeustila ja tehdään klubilangat. päivän-kahden aikana kaikki muu pannaan seis, ja värjätään ja vyyhditetään tavalla tai toisella erityisen spesiaalit luksuslangat, joita ei myydä muille kuin klubin onnellisille jäsenille. haipakkaa on, mutta hyvällä tavalla. suosittelen liittymään.

ja toisinaan tulee erityisen erityisiä poikkeustilanteita, kuten tulevassa kuunvaihteessa, jolloin kolme meistä lähtee firman kustantamana kuudeksi päiväksi täysihoitoon kaliforniaan TNNA-messuille, jonka pelkän nimen mainitseminen saa käsityöihmisen vaahtoamaan suusta kuin stanley parkin raivotautinen pesukarhu. kuvitelkaa tampereen käsityömessut, mutta joka ikisessä ständissä myydään lankaa. alchemy yarns, dream in color, madelinetosh, habu, fibre company..

KUVITELKAA.

tarkkana pitää kaiken keskellä olla, koska sweetgeorgialla on äärettömän hyvä maine, ja toki se halutaan sellaisena pitää. kaikki värivirheet ja laatuerot pitää bongata, ja jo pakatut lähetyspussit pannaan uusiksi, jos yksi merkkilappu on väärinpäin, tai jos merkkilapussa on tarra vinossa. mutta paneminen ei haittaa, koska ne pussit ja merkkilaput sisältöineen on minun lapsia.

muuten duuni on kaikin puolin rentoa ja pönöttämätöntä. saa ja pitää olla omannäköisensä. saa soittaa ipodi-kaiuttimista omaa musiikkia (nopein voittaa) ja perjantaisin firma tarjoaa ilmaiset safkat. työtilan puolella saa tulla ja mennä miten tykkää, tehdä juttuja omaan tahtiin, pitää taukoa sitten kun tarttee. ja ennen kaikkea valkata tilauksista ylijääneet langat ja kuidut pilkkahinnalla suoraan kätevästi omaan taskuun. ysk kas noin näppärästi lähti paidallinen cayenne-väristä cashluxea pahan päivän varalle ysk.

ja koko ajan ympärillä on ihmisiä jotka puhuu samaa kieltä, eli sitä kieltä jossa kuitu on kuningatar ja lanka sen lesbiaaninen rakastaja. paitsi david ei puhu, koska se on se yksi kiintiöoutolintu mimmien keskellä. sitä käy vähän sääliksi, kun se on niin normaali.

1 comments:

Anonyymi kirjoitti...

*tykkään*

-V

Lähetä kommentti