viimeiset ajatukset

tahan tama sitten paattyy! 24 tuntia aikaa koneen lahtoon ja kotio palaamiseen. toisaalta on kiva tulla takaisin, mutta toisaalta viela viihtyisi vaikka kuinka pitkaan. se on se matkustamisen paradoksi.

calgarya en kylla voi oikein suositella kenellekaan, rehellisesti sanoen. kaikkialla on surkeita ihmisia jotka vaijyy puskissa ja kaataa maailmantuskaansa pelokkaan suomalaisen paalle. lisaksi hostellin vieressa on huumeruiskujen kerayspiste, mika ehdottomasti tekee olon entista kotoisammaksi.

tanaan sentaan paasin elaintarhaan, missa nain mm. elamani ensimmaiset koalat. aika vankia otuksia muuten. mutta siinapa taman kaupungin hyvat puolet sitten taisi ollakin. ei sita valittaa tahtoisi, mutta taa on todella masentava paikka. kuin ita-pasila betonibunkkereineen ja kavelysiltoineen. ja se nakotornikin on ihan saalittava cn-torniin verrattuna. vancouver, toronto ja montreal pieksee nama sisamaan kaupungit aivan sata-nolla.

mutta kokonaisuutena taa reissu on ollu torkean hieno, asiat on luistanu etupaassa oikein hyvin ja mahtavia ihmisia on tullu vastaan. mitaan en kadu! (paitsi tuhlatun rahan maaraa, ehka.) lansi-kanada on kasittamattoman kaunista seutua, niin kaunista ettei kaikkia niita maisemia voi tavallisin silmin hallita. ja talla matkalla on myos tullu kaytya niin monella taysin erilaisella ilmasto- ja kasvillisuusvyohykkeella ettei oo tosikaan. ja kaikki etupaassa kahden provinssin alueella! kuvista sitten naatte miten hammentavaa seutua tama on. ja niita on muuten paljon, eli voitte varautua aikamoisiin kuvasulkeisiin..

mutta nailla evailla kettu kuittaa, huomenna en paase enaa koneelle kun hostellista pitaa olla veks jo aamulla yhdeltatoista. nauttikaa viela viimesista paivista ilman allekirjoittanutta, kohta sekin ilo teilta viedaan pois!

pian nahdaan, taalta tahan.

final stop: calgary

viimeista viikkoa viedaan ja kotiinpaluun aika lahenee uhkaavasti. eilen illalla paasin perille calgaryyn, heti sen jalkeen kun olin banffissa bussille kavellessani jaany hirvittavan ukkoskuuron alle. onneksi kassit on enemman tai vahemman vedenkestavia - tukka tosin ei ole.

banffissa aktiviteetit jai jalan takia vahan vahemmalle, mutta kaytiin sentaan ratsastamassa lauantaiaamuna. aikamoinen fiilis istua lannensatulassa keskella vuoria ja peuroja ja kristallinkirkkaita jokia.

perilla sain heti kunnon albertalaisen tervehdyksen, kun hostellin pihalla stampedea (maailman suurin rodeotapahtuma, tietaakseni) varten harjoitelleen sakkipilliporukan keskelta polahti yhtakkia esiin naku heppu. silla hetkella silmalasit oli onneksi jossain muualla kuin paassa joten en saanu traumoja. siella se hypeksi edes takas silminnahden onnellisena eika kukaan tehny mitaan. etta kylla taallakin alastomuutta arvostetaan.

tanaan oon etupaassa kayny lapi seudun ostoskeskuksia, koska visalasku ei ole viela alkuunkaan tarpeeksi iso (terveisia tiliotteen haltijoille vaan). niita onkin taalla aika monta, joskin aika kaukana keskustasta, mutta julkisen liikenteen paivalipulla paasee onneksi mihin vaan. nyt tosin jalat tekee kuolemaa silla tasolla etta ei auta tanaan lahtea enaa mihinkaan. eika muuten suositellakaan etta illalla liikkuu hostellin ymparistossa, koska siina pyorii aika omintakeista porukkaa, kun naapurina on kodittomien asuntola. joten voin hyvalla syylla menna aikasin nukkumaan.

huomenna (jos jalat suo) on vuorossa calgary zoo ja muita pakollisia turistikohteita. niissa kelpaa pyoria toiseksi viimeisen paivan kunniaksi. kamalaa. kohta pitaa tulla kotiin. ei millaan pahalla.

auringonpalvontaa vuoristossa!

taalla banffissa on aivan epatodellisen lammin. on sellanen rusketus tulossa ettei tosikaan.

vahan orpo olo tuli tanaan aamulla kun muut talla kiertueella olleet lahti takas kohti vancouveria. tanne jai mun lisaks enaa australialainen liz ja englantilainen andy, joiden kanssa mennaan tunnin paasta syomaan kaupungille. hassua miten tutuiksi ihmiset tulee kun niiden kanssa viikon pyorii. mutta uusia tulee aina, se on mukava ajatus ja varsin tosi myos.

nukuttuani tyytyvaisena kymmeneen asti yritin tanaan reippailla itseni ton viereisen tunnel mountainin huipulle, kun hanna sita kovasti kehui hyvaksi vaellusretkeksi. ma en kuitenkaan (melko yllattaen) paassy edes polun alkuun kun jo totesin etta ei mulla paikat kesta ylamakea. niin etta se jai siihen sitten. harmitti. mutta lohdutukseksi menin puistoon syomaan jatskia. sekin oli lopulta ihan mukavaa.

huomenna lahden viiden aikaan kohti calgarya. varmaankaan en huomenna kykene juuri mitaan spesiaalijuttuja tekemaan taman jalkani kanssa. mutta katotaan mihin tama tasta etenee. kotona voin sitten viettaa rokulipaivia oikein olan (jalan) kanssa!

(elakoon kela.)

kalliovuoret, osa 2

taalla ollaan kalliovuorten keskella toisen kerran reissun aikana. naama on karahtany oikein kunnolla ja jalkaa sarkee niin paljon etta illalla melkein itkea tihrustaa, mutta paallimmaisena mielessa on kuitenkin jatkuvasti se, miten hienoa on saada olla taalla. ei tunnu ollenkaan etta olisin kaukana kotoa, kun joka suunnassa on niin mukavia ihmisia.

en enaa erota viikonpaivia toisistaan joten en osaa antaa paivatarkkaa raporttia kuluneesta viikosta, mutta eri puolilla kanadan lansiosia on liikuttu. whistlerista palattiin yoksi vancouveriin, missa tormasin uudestaan kivaan saksalaiseen antjeen - kiva kerrankin tavata uudestaan reissulla tapaamiaan ihmisia, kun muuten tietaa, ettei suurinta osaa niista nae enaa koskaan. vancouverista ajettiin sitten shushwap lakelle, joka on vancouverin ja vuorten puolivalissa. seuraavana paivana sielta poristeltiin banffiin, sielta jasperiin ja tanaan takaisin banffiin. nelja paivaa on nyt istuttu putkeen autossa ja se kylla alkaa tuntua! istumalihakset kasvaa ihan silmissa. ollaan myos oltu enimmakseen alueilla joissa ei ole tietokoneita eika puhelinkenttaa, joten siksi tama pitka vali tassa.

lisaa villielainhavaintoja: nyt on bongattu kojootti! enaa puuttuu harmaakarhu ja moose, ja sitten olis kaikki nahty. mutta ei auta liian ahneeksi ruveta. eilen jouduttiin seisomaan vuoristotien poskessa vaikka kuinka kauan, kun paksusarvilammas oli paattany kayda potkolleen keskelle tieta. ja peuroja ja vapiteja (elk) on ihan kaikkialla. viime yo nukuttiin eramokissa jossain ihan korvessa, ulkohuusseineen ja puuttuvine vesihanoineen, joten nyt on saatu myos autenttinen kanadalainen erakokemus. yolla kuulu vahan valia kiljumista ulkoa, kun 14 tyttoa vuoron peraan yritti suoriutua pilkkopimeassa ja karhuja vilisevalla alueella vessaan. mutta ilmeisesti kaikki selvis sielta hengissa kuitenkin.

niin, ja eilen bussin ajaessa sataakahtakymppia pamahti lintu tuulilasiin. en suosittele sita nakya tai aanta kenellekaan.

talla viikolla on nahty ainakin kymmenen vesiputousta ja sellasia postikorttimaisemia ettei oo tosikaan. tassa ei pysy enaa ollenkaan mukana milla ilmastovyohykkeella kulloinkin on, kun valilla on kymmenen astetta pakkasta, kuten viime yona, ja nyt taalla banffissa on ihan kesa. paivalla pysahdyttiin peyto lakella, jossa oli melkein vyotaroon asti lunta. (ja hullu opas fred paatti antaa lumipesuja kaikille jotka osu edes jotenkuten lahietaisyydelle.) taa jalka harmittaa sikali kylla, etta tahtoo jaada jannia juttuja tekematta, kun peruskavelykin on vaikeeta. mutta kipu onneksi helpottaa laakkeilla sen verran, etta esimerkiks huomenna oon kylla menossa ratsastamaan vaikka mika olis. kun taalla asti ollaan niin pitaa vaan karvistella.

oon taalla banffissa sitten maanantai-iltaan asti, jolloin lahden bussilla calgaryyn loppuajaksi. torstaina illalla on jo lahto kotia kohti, kaak! ma voisin olla taalla kauemminkin. esimerkiksi kymmenen vuotta.

ja ei ole kanadalaista aviomiesta loytyny ainakaan viela, valitettavasti. kun reissaa ja kulkee viikkoja samoissa vaatteissa eika paase suihkuun, ei oo ihan kaikkein viehattavimmillaan. oh well. kylla niita ihmisia maailmassa riittaa.

whistler, lumisade ja karhuvauva

nyt on sitten koettu ensi vuoden talviolympialaisten toinen tapahtumapaikka eli whistler. polahdettiin sinne eilen iltapaivalla auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta ja lampoasteita oli ainakin 20, mika jotenkin tuntui vahan kummalliselta siella 700 metrin korkeudessa ja vuorten keskella. asumus oli mahtavan sympaattinen hirsimokki keskella ei-mitaan ja illalla syotiin siella autenttisia tacoja meksikolaisen ricardon johdolla. myohemmin viela saatiin se vaistamaton kitaramokkinuotioromantiikkakonsertti, mika oli kylla tavallaan oikein mukavaa, kun hartaudella veisattiin hey judea.

tanaan sitten olikin sadepaiva. paatettiin kuitenkin menna gondolalla whistler mountainin huipulle, mika oli aivan hullu elamys, kun 20 minuuttia noustiin parin kilometrin korkeuteen. matkalla suoraan alapuolella kirmaili mustakarhuvauva ja hetken paasta mamma perassa. kuvatodisteitakin on! joskin niista karhun erottaminen vaatii hyvaa hahmotuskykya. vuoren huipulla oli Aivan Kasittamattoman kylma, mika tuli osalle meista lievana yllatyksena, erityisesti niille jotka oli sonnustautunu tahan elamykseen shortsein ja sandaalein. me karaistuneet suomalaiset oltiin tietysti paremmin varustautuneita, mutta kylma oli silti. ja huipulla meita odotti myos lumimyrakka, mika oli ihan kummallista, kun kaupungilla oli ihan kohtuullisen lammin.

nyt on myoskin kohdattu ensimmainen suomalainen talla matkalla! samalla kalliovuorireissulla on espoolainen hanna, jonka kanssa on paasty taas treenaamaan suomen kielta. yllattavan akkia se unohtuu eika kieli sitten enaa taivukaan tahan ugrilaiseen kieleen kun sita yhtakkia tarvittaisiin. mutta nyt alkaa jo vahan paremmin luonnistua. samalla reissulla on onneksi enemman ihmisia kuin vancouverinsaaren kierroksella, ja eri puolilta maailmaa, mika on oikein mukavaa. eilen illalla muun muassa todistettiin todella hammentavia japanilaisia juomapeleja, joihin jotenkin liittyy bambun kasvaminen ja kiljuminen kovaan aaneen. alkaa kysyko enempaa. en tajunnu siita mitaan.

yolla tosin herasin kahden aikaan kauheaan unihoureiseen tunteeseen, etta se talo kuhisee otokoita. se tuskin oli mitenkaan totta, mutta kun edellinen yopymiseni hirsimokissa paattyi sokeritoukkien takia ruokapoydalle, oli tollasessa vanhassa mokissa vahan vainoharhainen olo. mutta hyvin lopulta tuli sekin yo vietettya.

ja oli hyva etta kavin siella laakarissa toissapaivana, koska ne sarkylaakkeet on paljon tehokkaampia kuin burana. joskin ne myos aiheuttaa moninkertaisen laakepohnan buranaan verrattuna, mutta se kai on se hinta joka kivuttomuudesta pitaa maksaa. edelleen harmittaa etta tan vaivan piti tulla juuri nyt, mutta minkas teet. kipu karaisee.

tanaan ollaan siis yo vancouverissa ja huomenna aamulla lahdetaan kohti vuoria shushwap lakelle. en tieda mita siella on eika ilmeisesti tieda kukaan muukaan. saa nahda mihin tassa viela paadytaan. oletettavasti kuitenkin sailytaan yhtena kappaleena. jannityksella seuraamme tilanteen kehittymista.