unikko

näin unta, että ostin täkäläiseltä kirpparilta unikko-lakanat.

kävelin sisään samalla hetkellä kun nuori pariskunta kantoi niitä myyntitiskilleen. ne oli yhtä kauhtuneita ja haalistuneita kuin aidot retrovermeet 70-luvulta, mutta jostain syystä niiden näkeminen laukaisi jonkun primitiivisen suomihurmosreaktion. päätin siltä seisomalta, että noi on muuten pakko saada.

olin niin tohkeissani, että maksoin ihan liikaa. selvästi kuulin itseni sanovan, että noista tyynyliinoista maksan seitsemästä kymmeneen dollaria kappale, ja kahdesta huonosti muotoonleikatusta ja väärän kokoisesta aluslakanasta 40 dollaria. kysyin, että mahtuuko queen-kokoiseen patjaan. ei mahdu, sanoivat, mutta ostin silti. tungen vaikka väkisin, perkele.

onko tää nyt jotain alitajuista kotiseutukaihoa? tosielämässä mä en edes tykkää unikoista.